Ajamme parikymmentä kilometria länteen ja käännymme pohjoiseen menevälle pikkutielle. Vuodentakaisesta reissusta oppineena osaamme hakea kalamiesten nuotiopaikkoja ja mukava järvenrantaleirin paikka löytyy helposti.

Eksyksissä pusikoissa
Ti 25.8.2009

Vähän ennen puoltapäivää pakkaamme kosteat tavaramme ja lähdemme illalla suunnittelemallemme reitille pikkutietä pitkin kohti Happaa, josta aikomuksena on jatkaa Pääjärvelle (Pjaozerskij).
Tie on sateen pehmittämä ja navigaattorista ei ole apua yritäessämme viitattomien teiden risteyksissä miettiä mille tielle kannattaisi kääntyä. Arvailemme suummamutikassa ja pian päädymmekin poltetun sillan eteen ja joudumme kääntymään takais.

Käännymme takaisin ja valitsemme uuden reitin. Nyt matka jatkuu, mutta tie kapenee koko ajan ja huomaan navigaattorista matkaavamme pohjoisen sijasta länteen.Pysähdymme ja päätämme palata Uhtuaan. Näpelöin navigaattoria ja se alkaa reitittää Uhtuaan suorempaa reittiä kuin tulimme.
Tie kapenee poluksi, oksat hakkaavat silmille ja uran pohjalla on vähän väliä puoli metriä vettä.
Eteneminen on hidasta, pahimpien paikkojen edessä on pysähdyttävä ja suunniteltava mistä painavasti pakatuilla pyörillä pääsee eteenpäin.

Jatkamme vielä muutaman kilometrin, mutta sitten vastaa tulee suo ja ajouralla on noin metri vettä. Uran pohjalla näyttää olevan isoja kiviä ja kun navigaattori näyttää muutaman kilometrin päässä olevan joen arviomme viisaammaksi kääntyä takaisin.

Paluu sujuukin jo helpommin, sillä tiedämme että hankalan näköisistä paikoista pääsee läpi ja voimme ajaa pysähtelemättä.

 

Tankkaamme samalla huoltoasemalla kuin tullessa ja viereisestä kaupasta löytyy muonitukseen tarvittavat. Ilta on tulossa ja haemme yöleiripaikan 10 km:n päästä Pääjärvelle  menevän päätien tuntumasta. Matkamittari näyttää päivän saldoksi 6:n tunnin ajolla 110 km ja kaiken lisäksi palasimme takaisin lähes samaan paikkaan.

 

Iltanuotiolla naurattaa päivän seikkailut. On hyvä ettei meillä ole kiire ja ajoreittiä voidaan suunnitella päivä kerrallaan. Väsyneenä painumme hymyhuulin telttoihimme.

Kaikenlaista sählinkiä
Ke 26.8.2009

Aurinko paistaa jo aamusta ja saamme kuivateltua kamoja. Pääjärvelle menevä tie on mutkainen ja kuoppia täynnä. Matkanopeudeksi vakiintuu kuuskymppiä, kovempaa ajaminen on jo rasittavaa.

Pääjärvellä tankkauspaikkaa etsiessä päädymme kylää kierrellessämme Paanajärven luonnonsuojelualueen opastuskeskuksen pihaan. Keskus on suomalaisten rakentama ja käymme sisällä ihmettelemässä. Ketään ei näy ovat kai ruokatunnilla.

Pienen kurvailun jälkeen tankkauspaikka löytyy kilometrin päästä kylän ulkopuolelta. Venäläisten bensa-asemat ovat melkein aina kylien ulkopuolella. Sitä ei vain tahdo aina muistaa vaan etsii turhaan kylien keskustasta. 

Lähdemme soratietä itään ja vähän ennen Kiestinkiä kahvipaikkaa jo etsiessämme ohitamme tienposkessa seisovan ukon tuohikontti selässä.Kahvipaikalla siirtelen kotariani ja sivuseisontatuki kolahtaa kiveen ja kiinnityspultti katkeaa. Joudun parkkeeraamaan pyörän puuta vasten.

 

Kiestingin jälkeen tie muuttuu huonoksi pintatieksi. Etsimme Sosnovyjin kylän lähistöltä moneltakin pikkutieltä leiripaikkaa pääsemättä rantaan tai ranta on niin soinen, ettei se kelpaa meille.

 

Yhdellä tiellä on syviä pokkiojia ja muutamassa niissä on tukkeja poikittain irtonaisena vedessä haittaamassa ylimenoa. Samalla tiellä Pekan XT:stä tippuu pultti tarakasta, mutta varaosista löytyy sopiva ja pyörä on pian kunnossa. Pekan remonttia odotellessa ohitsemme ajaa nuori poika Jawalla. Kaveri tietää mistä kohti poikkiojat kannattaa ylittää ja tyylikkäästi hän oikaisee muutaman tahattoman sladin mennessään.

Tulemme lähelle Louhen kylää M18 tien risteykseen ja liikennepoliisi tarkistaa paperimme ja kirjaa tietomme vihkoonsa. M18 tie on Pietarin ja Muurmanskin välinen valtatie ja sillä on runsaasti rekkaliikennettä. Lähdemme illan jo hämärtyessä ajamaan sitä etelään ja etsimme tiehen risteäviltä pikkuteiltä leiripaikkaa.

Puolenkymmentä yritystä on jo takana kunnes kartan ja navigaattorin perusteella päättelemme että lähellä on lampi ja sinne näyttää menevän jonkinlainen polku. Ajamme noin kolme kilometria kiviä väistellen ja kurapaikkoja ylittäen, kunnes Vesan DR kuumenee ja kone stumppaa. Me muut jatkamme vielä vähän matkaa, kunnes polku muuttuu ajokelvottomaksi. Päätämme palata takaisin ja etsiä jonkinlaisen leiripaikan puskista polun varrelta. Pekan XT:kin sammuu paluumatkalla, joten pyöristä riittää hermoärsykettä. Asko löytää kuitenkin kelvollisen nuotiopaikan ja kun Vesa ja Pekka ovat saaneet pyöränsä taas käyntiin, olemme jo rutiinilla pystyttämässä leiriä ja tekemässä iltasapuskaa. Leirinuotiolla syödessä ja puolikkaan votkaa juotaessa päivän murheet taas naurattavat.