Venäjän Karjala 2009

Mutterinsorvausreissu

Teksti ja kuvat Heikki Mustonen
 
 



Elokuun lopussa 2009 teimme neljän Pystymettän Uimarit MC:n jäsenen porukalla viikon enduropyöräreissun Venäjän Vienan Karjalaan. Rajan yli menimme ja tulimme Vartiuksesta. Kaksi yötä olimme sisämajoituksessa, muut yöt omassa puskaleirissä. Kilometreja Venäjän puolella tuli 1700.
 

Rajan ylitys

Su 23.8.2009

Tulen puolenpäivän jälkeen Kuhmon Nesteelle. Nurmeksessa yöpyneet Asko, Pekka ja Vesa kurvaavat puolituntia myöhemmin paikalle. Tankkaamme ja kahvia juodessa täytämme Venäjän rekisterintilomakkeet. Myös tullilomakkeet olisi mukava täyttää etukäteen, mutta kellekään ei edellisellä reissulla tullut mieleen ottaa niitä tullista mukaan.

 


Reilun tunnin päästä Vartiuksessa Venäjän tullissa saammekin lomakkeet täytettäväksi ja vaikka emme taaskaan muista kaikkia juttuja ihan prikulleen pääsemme ilman dramatiikkaa maahan.

30 km ajon jälkeen tulemme Intouristin  kautta etukäteen varattuun Fregatin mökkimajoitukseen. Paikka on vain muutaman kilometrin päässä Kostamuksesta. Levittelemme kamojamme mökin ovella ja Kostamuksen MC: presidentti käy tervehtimässä. On näköjään pienen porukan kanssa hauskanpidossa läheisellä grillauspaikalla.

 


Mökkikylän respan yhteydessä on pieni ravintola ja pahin nälkä lähtee metsästäjänleikkeellä ja muutamalla oluella. Istumme ulkopöydässä ja vähän matkan päässä venäläisseurue pitä juhliaan.

Kohti Uhtuaa
Ma 24.8.2009

Hyvissä ajoin olemme Kostamuksessa tankkaamassa puolta halvempaa bensaa ja lähdemme pohjoiseen kohti Uhtuaa (Kalevala). Alkumatkasta tulee muutama ylimääräinen mutka ennenkuin oikea tiehaara löytyy. Venäläinen soratie yllättää taas huonolla kunnollaan. Edellisestä reissusta on vuosi ja röykyt ja kuopat on muistoissa tasoittuneet.

Vuokkiniemeen (Voknavolok) tultaessa alkaa tihkusade. Huomaamme ortodoksikirkon ja kurvaamme katsomaan. Kirkon ovet on kiinni, mutta saamme napattua ulkopuolelta muutaman mukavan kuvan. Läheisestä kaupasta löytyy evästä ja ukot pakisevat karjalaa kanssamme. Kertovat, että keski-ikäiset ja vanhat ihmiset osaaavat vielä karjalaa, mutta nuoriso puhuu venäjää.

 


 
Sataa jo kunnolla ja kun kuoppainen korpitaival on ohi, tulemme Uhtuaan. Kylä on paljon suurempi kuin luulin. Siellä täällä on kylttejä pylväissä ja niissä pätkiä Kalevalan runoista. Muuten kylä on sateessa harmaa, muutama pieni kauppa siellä täällä. Mittarissa on vain 150 km, mutta iltapäivä on jo lopuillaan, joten tankkaamme ja haemme lisää sapuskaa ja juotavaa kaupasta.

 


Ajamme parikymmentä kilometria länteen ja käännymme pohjoiseen menevälle pikkutielle. Vuodentakaisesta reissusta oppineena osaamme hakea kalamiesten nuotiopaikkoja ja mukava järvenrantaleirin paikka löytyy helposti.

 



Onneksi Vesalla ja Pekalla on kaksi pressua mukana niin saamme mekin Askon kanssa pienet telttamme kunnolla sateelta suojaan. Tulet on helppo tehdä, kun metsä on täynnä tervaskantoja ja Pekalla virtaa veistellä sytytyslastuja. Pian nuotiokahvit on mukissa, pääsemme ruuanlaittoon ja illanviettoon sadesuojapressun alle.

Eksyksissä pusikoissa
Ti 25.8.2009

Vähän ennen puoltapäivää pakkaamme kosteat tavaramme ja lähdemme illalla suunnittelemallemme reitille pikkutietä pitkin kohti Happaa, josta aikomuksena on jatkaa Pääjärvelle (Pjaozerskij).

Tie on sateen pehmittämä ja navigaattorista ei ole apua yritäessämme viitattomien teiden risteyksissä miettiä mille tielle kannattaisi kääntyä. Arvailemme suummamutikassa ja pian päädymmekin poltetun sillan eteen ja joudumme kääntymään takais.

 


Koitamme toista vaihtoehtoa ja tällä kertaa päädymme muutamasta pitkittäisestä tukista tehdyn sillan eteen. Silta on tehdy autoille ja niiden molemmille pyörille on muutama tukki. Joki on vuolas ja tukit niljakkaita. Vähintäänkin kuormat pitäisi purkaa ennen ylitystä ja taluttaminenkin olisi vaikeaa siltapuiden kapeuden tähden.

 


Käännymme takaisin ja valitsemme uuden reitin. Nyt matka jatkuu, mutta tie kapenee koko ajan ja huomaan navigaattorista matkaavamme pohjoisen sijasta länteen.Pysähdymme ja päätämme palata Uhtuaan. Näpelöin navigaattoria ja se alkaa reitittää Uhtuaan suorempaa reittiä kuin tulimme.
Tie kapenee poluksi, oksat hakkaavat silmille ja uran pohjalla on vähän väliä puoli metriä vettä.
Eteneminen on hidasta, pahimpien paikkojen edessä on pysähdyttävä ja suunniteltava mistä painavasti pakatuilla pyörillä pääsee eteenpäin.

 



Rynnimme kuitenkin eteenpäin kunnes pienen nyppylän päällä pysähdymme kahvitulille kehumaan itseämme.

 


Jatkamme vielä muutaman kilometrin, mutta sitten vastaa tulee suo ja ajouralla on noin metri vettä. Uran pohjalla näyttää olevan isoja kiviä ja kun navigaattori näyttää muutaman kilometrin päässä olevan joen arviomme viisaammaksi kääntyä takaisin.

 

Paluu sujuukin jo helpommin, sillä tiedämme että hankalan näköisistä paikoista pääsee läpi ja voimme ajaa pysähtelemättä.
 

Tankkaamme samalla huoltoasemalla kuin tullessa ja viereisestä kaupasta löytyy muonitukseen tarvittavat. Ilta on tulossa ja haemme yöleiripaikan 10 km:n päästä Pääjärvelle  menevän päätien tuntumasta. Matkamittari näyttää päivän saldoksi 6:n tunnin ajolla 110 km ja kaiken lisäksi palasimme takaisin lähes samaan paikkaan.

 


Iltanuotiolla naurattaa päivän seikkailut. On hyvä ettei meillä ole kiire ja ajoreittiä voidaan suunnitella päivä kerrallaan. Väsyneenä painumme hymyhuulin telttoihimme.


Kaikenlaista sählinkiä
Ke 26.8.2009

Aurinko paistaa jo aamusta ja saamme kuivateltua kamoja. Pääjärvelle menevä tie on mutkainen ja kuoppia täynnä. Matkanopeudeksi vakiintuu kuuskymppiä, kovempaa ajaminen on jo rasittavaa.

Pääjärvellä tankkauspaikkaa etsiessä päädymme kylää kierrellessämme Paanajärven luonnonsuojelualueen opastuskeskuksen pihaan. Keskus on suomalaisten rakentama ja käymme sisällä ihmettelemässä. Ketään ei näy ovat kai ruokatunnilla.
 

Pienen kurvailun jälkeen tankkauspaikka löytyy kilometrin päästä kylän ulkopuolelta. Venäläisten bensa-asemat ovat melkein aina kylien ulkopuolella. Sitä ei vain tahdo aina muistaa vaan etsii turhaan kylien keskustasta. 

Lähdemme soratietä itään ja vähän ennen Kiestinkiä kahvipaikkaa jo etsiessämme ohitamme tienposkessa seisovan ukon tuohikontti selässä.Kahvipaikalla siirtelen kotariani ja sivuseisontatuki kolahtaa kiveen ja kiinnityspultti katkeaa. Joudun parkkeeraamaan pyörän puuta vasten.

 



Kiestingin jälkeen tie muuttuu huonoksi pintatieksi. Etsimme Sosnovyjin kylän lähistöltä moneltakin pikkutieltä leiripaikkaa pääsemättä rantaan tai ranta on niin soinen, ettei se kelpaa meille.

 

Yhdellä tiellä on syviä pokkiojia ja muutamassa niissä on tukkeja poikittain irtonaisena vedessä haittaamassa ylimenoa. Samalla tiellä Pekan XT:stä tippuu pultti tarakasta, mutta varaosista löytyy sopiva ja pyörä on pian kunnossa. Pekan remonttia odotellessa ohitsemme ajaa nuori poika Jawalla. Kaveri tietää mistä kohti poikkiojat kannattaa ylittää ja tyylikkäästi hän oikaisee muutaman tahattoman sladin mennessään.

Tulemme lähelle Louhen kylää M18 tien risteykseen ja liikennepoliisi tarkistaa paperimme ja kirjaa tietomme vihkoonsa. M18 tie on Pietarin ja Muurmanskin välinen valtatie ja sillä on runsaasti rekkaliikennettä. Lähdemme illan jo hämärtyessä ajamaan sitä etelään ja etsimme tiehen risteäviltä pikkuteiltä leiripaikkaa.

Puolenkymmentä yritystä on jo takana kunnes kartan ja navigaattorin perusteella päättelemme että lähellä on lampi ja sinne näyttää menevän jonkinlainen polku. Ajamme noin kolme kilometria kiviä väistellen ja kurapaikkoja ylittäen, kunnes Vesan DR kuumenee ja kone stumppaa. Me muut jatkamme vielä vähän matkaa, kunnes polku muuttuu ajokelvottomaksi. Päätämme palata takaisin ja etsiä jonkinlaisen leiripaikan puskista polun varrelta. Pekan XT:kin sammuu paluumatkalla, joten pyöristä riittää hermoärsykettä. Asko löytää kuitenkin kelvollisen nuotiopaikan ja kun Vesa ja Pekka ovat saaneet pyöränsä taas käyntiin, olemme jo rutiinilla pystyttämässä leiriä ja tekemässä iltasapuskaa. Leirinuotiolla syödessä ja puolikkaan votkaa juotaessa päivän murheet taas naurattavat.

 

 
M18 etelään
To 27.8.2009
Aamupuuhien aikana saan väsättyä jonkinlaisen puupalikan sivutukea korvaamaan.


Seuraava huoltoasema ajosuunnassa on niin kaukana, että palaamme ensin 15 km Louhen risteykseen tankkaamaan, ennenkuin lähdemme etelään päin. Aiemmin ajettuihin teihin verrattuna on M18 hyväkuntoinen ja pysymmekin muun liikenteen mukana. Röykkyjä  on kylläkin paljon enemmän kuin suomalaisilla teillä. Vaikka liikennettä on vähän, hirvittävät autoilijoitten ohitukset. Menevät surutta ohi vaikka kohdalla on vastaantulevaa liikennettä.

Puolessavälissä ajopäivää kahvittelemme ja Pekka kertoo pyöränsä ravistavan. Epäilee rengaspaineita sun muuta.

Aikamme jolkoteltuamme käännymme A135 tielle ja ajamme Sokol ohittaen Kemiin. Hotellia ei meinaa löytyä ja kun pysähdymme suunnittelemaan, Pekka huomaa  XT:n eturattaan kiinnitysmutterin olevan irti. Mutteri on heilunut paikassaan niin kauan, että sen jengat ovat kuluneet pilalle. Pyörän ravistukselle löytyi syy!


Pähkäilemme probleemaa, kunnes Asko muistaa miljoonapussukassaan olevan kemiallista metallia. Mönjästä saadaankin tilkettä mutterin ja akselin väliin, mutta epäilemme paikkauksen kestävyyttä. Mönjän kuivuessa käyn etsimässä hotellia ja hetkisen edestakaisin ajellen ja kysellen kylän ainoa löytyykin. Pekan pyörä kestää ajaa hotellille ja jäämme yöksi. Askon ja minun huone on niin pieni, että saamme juuri ja juuri tavarat sisään. Monta päivää märkänä jaloissa olleet ajokenkäni pilaavat ilmaa tehokkaasti ja siirrän ne yöksi roikkumaan ikkunan ulkopuolelle.
 

Käppäilemme kaupungilla ja löydämme lopulta ravintolan. Seljankasoppaa ja saslikkia ei tunnu löytyvän ja saamme alkukeitoksi luusoppaa ja sieni-perunaruukun jossa on hieman lihaa. Haalea ja suolaton luusoppa ei oikein maistu, mutta ruukkupöperö on ihan syömäkelpoista. Meidän lisäksi paikalla on parikymmentä keski-ikäistä naista juhlimassa syntymäpäivää. Taitavat olla kuoroporukkaa, kun laulavat koko ajan ja käyvät kiljahdellen välillä tanssimassa.

Aivan hotellin vieressä on pieni autokorjaamo ja keksimme, että mutterin voi huomenna aamulla hitsata akseliin kiinni.

Lokakuun Vallankumouksen Rautateiden junavarikko
Pe 28.8.2009

Pekka ja Vesa lähtevät autokorjaamolle mutteria hitsauttamaan. Tunnin päästä tuleee tekstiviesti "uutta mutteria sorvataan". Vesa tulee takaisin ja kertoo että, korjaamon kaveri ei suostunut pilaamaan akselin päätä hitsaamalla ja järjesti Pekan taksilla Lokakuun Vallankumouksen Rautateiden varikon korjaamolle sorvarin luokse. Aikaa kuluu, mutta lopulta Pekka kurvaa iloisena takaisin eturatas uudella mutterilla kiinnitettynä. Kertoo hienosta korjaamosta, jossa kaverit eivät ole kädettömiä ja mutterin  sorvaus onnistui hienosti. Taksikuski oli kuulemma kaahannut sikana, mutta ei sekään haitannut ja koko lysti maksoi vain 700 ruplaa eli vajaat 17 euroa.


Vehkeet ovat taas kunnossa, ajamme takaisin M18:sta risteykseen, siitä muutaman kilometrin pohjoiseen ja käännymme länteen A135 tietä Uhtuan suuntaan. Tie on pinnoitettu, mutta kuoppainen. Välillä päällysteen läpi näkyy jopa kantoja. On tainnut tien perustukset jäädä kokonaan tekemättä. Öljysoraa vaan kannakkoon!


Ajamme Kepaan ruokakauppaan ja hetkessä on taas muutama ukko karjalaa pakisemassa. Pienessä kylässä on kolme kauppaa. Yhden ovi on säpissä, kun myyjä on sohvaostoksilla tien toisella puolella olevan kulkukauppiaan luona. Käymme kahdessa muussa ja saamme kaikki halutut pöperöt ja juomat ostettua.

Kylästä lähdettyämme käännymme Jyskyjärven (Juskozero) suuntaan ja löydämme pian kauniin leiripaikan aution järven rannalta. Paikalla ovat kalastajat pitäneet tulta elävän puun juurella ja lähes metrin paksuinen puu on kaatunut rinteeseen.




Ilta on kaunis, käymme uimassa ja yritämme onkia. Tunnin kalastus leivänpalaset syöttinä ja saaliina on kaksi pikkuruista särkeä. Haaveet kalaillallisesta voimme unohtaa.

Takaisin rajalle
La 29.8.2009

Aamulla sataa, lanattu tie ei pölise ja pian saavummekin Jyskyjärvelle.

 

Kylältä löytyy kauppa ja vanha kauppiastäti puhuu karjalaa kanssamme. Paikalle tulee myös toinen mummo ja kertoo majoitusta löytyvän ja saunaankin pääsisi. Harmittelemme hetken, ettemme tulleet eilen tänne asti ja sanomme lähtiessämme tulevamme joskus uudestaan.

 


Jyskyjärven jälkeen tie on kuiva ja pölyinen. Lanattu tie on välillä niin pehmeä, että ajamisesta tulee taas haastavaa kuormattujen pyörien venkoillessa sinne tänne. Emme ole voineet tankata Kemin jälkeen ja aamulla lähtiessä tyhjenninkin koko reissun ajan mukana olleen 5 litran bensapönikän tankkiin. Pekka jännittää riittääkö hänen XT:nsä tankki Kostamukseen saakka, sillä tankkausväliksi tulee 300 km. Pääsemme kuitenkin ilman häslinkiä perille ja huoltoaseman kaupasta ostettut pienet tuliaiset kyydissä menemme ensin syömään ja ajamme sitten kolmisenkymmentä kilometria rajalle. Rajan ylitys menee helposti ja alle tunnissa olemme Suomessa.


Pystymettän Uimarit  MC:n reissuporukka

Asko Reunanen, Yamaha TT-R 600
Vesa Kervinen, Suzuki DR 600
Pekka Lankinen, Yamaha XT 600
Heikki Mustonen, KTM 525 EXC



 
 
Comments