Kolmea siskoa katsomassa Teksti ja kuvat Heikki Mustonen
2007 ajoimme kahden pariskunnan kanssa Route 66:n USAssa. Muutama vuosi myöhemmin saunapaljussa istuessa päätimme lähteä samalla porukalla uudelle reissulle Australiaan. Ajomatkaa tuli noin 4000 km. Blue Mountains vuorille Maanantai 8.2.2010 Heräämme Sydneyssä jo seitsemältä ja pian olemme hotellin viereisessä kuppilassa aamiaisella. Aamiaispaikka valikoitui jo edellisenä iltana kun olimme pitkän lennon jälkeen jaloittelemassa. Pyydämme hotellin respaa tilaamaan 6 hengen taksin ja aamuruuhkassa ajamme Bikescape-moottoripyörävuokraamoon, jossa nauravainen Selena ottaa tilanteen haltuun ja veloittaa meiltä pyörien vuokrat sekä tekee luottokorteille takuumaksuvaraukset. Hannele ja Jouni saavat alleen BMW F650GS:n, Leena ja Jyrki saavat samanlaisen BMW R1200 GS:n kuin Ulla ja minä.  Kuten ennakkovarauksesssa oli sovittu, pyöriin laitetaan sivu- ja takalaukut sekä meidän pyörään myös navigaattori.
Nyssäkät saadaan ilman pahempaa puserrusta kyytiin ja ajo-ohjeiden avulla pääsemme matkaaan kohti Blue Mountains vuoria. Vuoriston sanotaan saaneen nimensä eukalyptusmetsiköistä nousevista pienistä öljypisaroista, jotka auringonvalossa muodostavat sinistä usvaa. Blue Mountains ei ole varsinaisesti vuoristo. vaan valtava hiekkakiviylänkö, jonka eroosio on muovannut mahtaviksi maisemiksi. M4 moottoritien alkupuolella tulee ensimmäinen tietulli vastaan ja 2,75 dollaria per pyörä köyhempinä jatkamme eteenpäin. Päätämme, että jatkossa ensimmäisen pyöräkunnan kannattaa maksaa kaikkien tietullit, niin pääseemme nopeammin läpi.  Parinkymmenen kilometrin jälkeen alkaa sataa ja minua lukuunottamatta porukka pukee sadekamat. Laiskuuttani mietin, että tuskin märkänäkään palellun, kun lämpöä on parikymmentä astetta ja matkaa vuorille vain reilu sata kilometriä. Vuoristoon noustessa sade heikkenee sumuiseksi tihkusateeksi, eikä sinistä usvaa näy, vaan kaikki on märkää ja harmaata. Pysähdymme Leurassa Echo Pointin näköalapaikalle, mutta kun kuuluisia Three Sisters hiekkakivipilareita ei sumussa näy, siirryimme ihmettelemään matkamuistoja ja herkuttelemaan jättikakkupaloja kahvin kanssa.  Jatkamme kartalla merkittyä maisemareittiä Katoomban kaupungin laidalle. Sumu hälvenee hieman ja pysähdymme katsomaan pilvenraossa näkyviä vuoria.  Ensimmäisessä tankkauksessa Jouni laittaa reissua varten ostetun uuden Bieffen-kypärän satulalle, mutta kypärä kierähtää maahan ja visiirin kiinnitys rikkoontuu. Huoltsikalla on kuitenkin jeesusteippiä, jolla plexi saadaan jotenkin teipattua. Jatkamme kohti Bathurstia ja ajan ohi maisemareitin risteyksen, vaikka takna ajavat vilkuttelevat meille valoja. Aurinko alkaa paistaa ja ennen Bathurstia huomaamme Motor Inn kyltin. Pienen harhailun jälkeen paikka löytyy ja kurvaamme motellin pihaan. Majoitushintaa sovittaessa paikan puhelias emäntä antaa vinkkejä illallispaikoista.
 Pyörää purkaessa järjestelmäkamerani putoaa tankkilaukusta, zoomin UV-suodinlinssi hajoaa ja objektiiviin tulee paha lommo. Majoituttuamme ajamme edulliseksi ruokapaikaksi kerrottuun pubiin ja todella ihmettelemme, kun jokainen voi tilata T-luupihvin plus oluen 10 dollarilla.
 Vatsat täynnä löydämme etsiskelyn jälkeen Bottle Storen. Oluen ostossakin tarvitaan myyjän opastusta, sillä tullessamme kolmen sixpäkin kanssa kassalle, kaveri ilmoittaa, että ei käy, teidän täytyy ostaa koko laatikko, se tulee paljon halvemmaksi! No, illalla oluet maistuvat, kun tavaamme turistioppaan slangisanastoa. "G'day mate!"-tervehdyksen ja "No Worries" lausahduksen olemme jo ilman opasta oppineetkin, mutta mm. "Aussie salute" (kärpästen hätistely) ja "Walkabout" (vaeltaa jonnekin määrättömäksi ajaksi) lisäävät sivistystämme..
Hei, mutta siellähän on kenguru! Tiistai 9.2.2010 Vaikka olisi luullut aikaeron vielä vaikuttavan uniin, heräämme virkeänä. Lähtiessä kurvaamme paikalliseen moottoripyöräliikkeeseen tutkimaan varustevalikoimaa. Jouni ihmettelee kypäriä ja päättää lahjoittaa visiirivialliseen potan liikkeeseen ja ostaa uuden kypärän. Jatkamme O Connelliin ja pysähdymme Monkey Bean Cafeen tukevalle aamiaiselle.
Tunti kuluu nopeasti hiljaista kylänraittia katsellen ja osaamme helposti jatkaa Oberonin kautta kohti Taralgaan. Mutkatietä on hauska kurvailla ja tienposkessa vilahtaakin kyltti "Motorcyclist think your driving!" varoittamassa liiasta vauhdista.
Ennen Goldburnia huomaamme takana tulevien pyörien hävinneen peileistä ja kurvaamme Ullan kanssa takaisin. Porukka tuijottaa 300 m päässä pellolla olevaa kengurua. Yritän saada kuvan zoomilla ja toivon, että suurentamalla kuvaa jotain näkyy kuvassa. Braidwoodin jälkeen tie kääntyy kohti rannikkoa. Pysähdymme huilaamaan helteessä ja Jyrki kertoo nähneensä toisen kengurun ja viittilöineen siitä turhaan meille. Batemans Bayssa ajamme turistitoimistoon, jonka välityksellä löytyy 5 km päästä läheltä rantaa140 dollarilla kolmen makuuhuoneen loma-asunto. Päätämme kokata illallisen itse ja naisten jäädessä järjestelemään kamoj,a lähdemme äijäporukalla hakemaan kaupasta grillattavaa.
Ensimmäisellä tankkaustauolla seuramme tulee Suomesta Australiaan jo 1958 muuttanut Raija. Kertoo, ettei osannut maahan muuttaessaan sanoa englanniksi muuta kuin "ice cream" ja unohtaneensa senkin, kun meni ensimmäisen kerran kauppaan.
Raijan neuvojen mukaan ajamme vanhaan, viehättävään Tilban kaivoskylään. Keskustan värikkäästi maalatuissa puutaloissa on matkamuistomyymälöitä ja matka jatkuu vasta puolentoista tunnin päästä.
Jatkamme pikkuteitä pitkin rantaa ja yritämme vältellä joutumasta kovaliikenteiselle "ykköstielle". Maisemat vaihtelevat rannan tyskyistä, kukkulapeltoihin ja varjoisiin eukalyptusmetsiköihin.
Pysähdysten ja rantaa seurailleen reittimme vuoksi olemme pääseet kuudessa tunnissa vain 250 km. Tulemme helteiseen Edeniin ja kysymme matkailuinfosta majoitusta. Valitsemme muutaman korttelin päässä olevan motellin, vaikka kahden hengen huonehinta on 105 dollaria. Kamat on pian huoneissa ja ajamme shortsit jalassa muutaman kilometrin päähän rantaan uimaan. Nuorten surfaajien innoittamina yritämme päästä uimalla aallon harjalla liukuun, mutta kun aallot heittävät kerralla metritolkulla eteenpäin ja kun olo on kuin pesukoneessa, palaamme rantaan.
Paluumatkalla ajamme valaiden tähystyspaikalle, isoja merinisäkkäitä ei kuitenkaan näy, joten kurvaamme motelliin ja kävelemme läheiseen Fish and Chips-paikkaan. Edullinen yksinkertainen sapuska maistuu kaikille.
Kylän pubissa suunnittelemme seuraavan päivän reittiä. Koko Victorian osavaltion yllä on pysähtyneenä matalapaineen keskus ja Melbournen seudulla on rankkasateita, joten päätämme kääntyä länteen kohti Wagga Waggaa etsimään aurinkoa.
Kylän raitilla näkyy silloin tällöin trailereilla onkimiesten veneitä. Järven nimeksi paljastuu Lake Eucumbene, kun pysähdymme Adaminabyssä tankkaamaan. Kalastus on kylälle tärkeää, huoltoaseman kaupassakin seinät on täynnä uistimia. Talvisin alueella on lunta ja suksivuokrauksen kyltit ovat vieläkin näkyvillä. Tyrimme tankkauksessa. Täytämme tankit vuoronperään ja maksettaessa myyjä kysyy jokaiselta monellako dollarilla tankkasit? Muistamme vain litrat, joten laskinta tarvitaan, jotta tilit saadaan kohdalleen. Pilvet väistyvät ja ilma on raikas. Nousemme yli 1000 metriin. Muutama vuosi sitten palaneen eukalyptusmetsän mustuneitten puurunkojen alla on jo uutta vihreää kasvua. Eukalyptyspuut ovat öljypitoisuutensa vuoksi erittäin tulenarkoja ja Australian metsäpaloalueet ovatkin valtavia. Tätäkin palanutta aluetta on tuhansia hehtaareita. Olemme koko tähänastisen matkan ihmetelleet, missä kengurut oikein piileskelevät. Tullessamme avaraan joenvarsimaisemaan niitä näkyy kerralla kymmenittäin, mutta taaskin vain moneen sadan metrin päässä. Kuolleita raatoja tienposkessa olemme toki ohiajaessa haistaneet ja nähneet jo aiemmin. Helteessä haluaisimme jäädä jo Tumuttiin yöksi, mutta päätämme jatkaa vielä 100 km New South Walesin osavaltion sisämaan suurimpaan kaupunkiin Wagga Waggaan.
Ennen kaupunkia pysähdymme RAAF:in lentotukikohdan portille ihailemaan vanhoja lentokoneita, ennenkuin ajamme keskustaan yöpaikaa etsimään. Pubin yläkerran huoneet ei meiltä ihastuta vaan löydämme 200 dollarilla tienvarsimotellista 4:n hengen huoneen. Huoneessa on avattava sohva kolmannelle pariskunnalle, joten sovimme kaikki samaan majoitukseen. Motellin ravintolan pihvin jälkeen istumme hetkisen ulkosalla, kunnes tämäkin ajopäivä on päätöksessä.
Isot maissi- ja viiniköynnöspellot reunustavat tietä, kun tulemme hiljaiseen Hillstoniin. Pubilounas löytyy 12 dollarilla.
Jatkamme eteenpäin ja puolen tunnin jälkeen takana tulevat häviävät taas taustapeilistä. Nyt ei näy kenguruita vaan Hannelen ja Jounin pyörässä on valunut nyssäkkä pakoputken päälle ja Hannelen sadekamat on sulaneet muovimöykyksi. Maaperä muuttuu punaiseksi ja muutama emu juoksentelee aidan takana tien vierellä.
Vähän ennen Condobolinia taivas tummuu, mutta ehdimme ennen sadetta majoittumaan keskustan liepeille Motor Inn:iin (80 dollaria per huone). Lähipubissa illallisella on paljon Charity Run-moottoripyöräporukkaa Sydneystä. Tarjoilijatyttö kertoo olevansa Hollannista. Alle 35 vuotiaat saavat Australiaan helposti vuoden työviisumin ja monet amerikkalaiset ja eurooppalaiset nuoret työskentelevät täällä maatiloilla ja ravintoloissa. Pubista palatessa sade taas yltyy. The Disk
La 13.2.2010 Eilisen hyväntekeväisyysajon porukka vasta pakkaa pyöriään, kun me lähdemme kohti Parkeria. Tie on märkä ja pelkäämme sateen taas alkavan. Parkerista muutama kymmenen kilometriä pohjoiseen on suuri radioteleskooppi The Disk. Suunnattoman lautasen viereisessä museossa selviää, että 1969 ensimmäisen kuulennon videokuva ja ääni välitettiin tämän radioteleskoopin kautta.
Ohitamme Dubbon ja siirrymme pienemmille teille. Aurinko alkaa paistaa ja keltaiset pellot hehkuvat kirkaassa valossa.
Gunnedahlin keskustan monista motelleista valitsemme yhden pääkadulta aivan ostoskeskuksen vierestä.
Tamwortin ulkopuolella huomaamme Powerhouse-moottoripyörämuseon. Paikka on uskomattoman siisti ja yli viisikymmentä täydellisesti entisöityä pyörää on näytillä.
Paikkaa hoitava vanhempi herrasmies kertoo omistajalla olevan vielä 200 pyörää lisää ja lähivuosina on tarkoitus laajentaa museota. Helle piinaa, mutta jatkamme kumpuilevassa maisemassa Armidalen kautta aina Tenterfieldiin. Kuumaa menoa
Ma 15.2.2010 Motellin omistaja kertoo lähellä olevasta eteläisen pallonpuoliskon toiseksi suurimmasta kivestä, Bald Stonesta, mutta kun lämpötila on jo aamulla 30 celsiusta, emme jaksa innostua puskareissusta.
Kahvittelemme Casinossa ja jatkamme helteessä Lismoen kautta Ballinaan. Bemarin lämpömittari näyttää 40 astetta ja ajaminen alkaa olla motoristivetimissä tuskaista. Matkaa on onneksi enää vain muutama kilometri kohti pohjoista Byron Bayhin. Kauniit uimarannat ja upeat laineet toivat surfarit 60 luvulla Byron Bayhin, hipit löysivät paikan 70 luvulla, reppumatkalaiset 80 luvulla ja kaikki muut sen jälkeen. Lawson Streetin turisti-infon nainen suosittelee meille huoneistohotellia. Varaamme sen peräti kolmeksi yöksi hintaan 250 dollaria/vrk.
Paikka on aivan Main Beachin rantapuskien takana, siinä on kolme makuuhuonetta ja se on täydellisesti varusteltu. 15 dollarin lisähintaan saa myös WLAN yhteyden. Koska tänään tuli ajomatkaksi vain 220 km, ehdimme vielä hyvin biitsille uimaan, kaupungille syömään ja puoteja tiirailemaan.
Illalla innostumme vielä grillaamaan pihvit liian kuiviksi ja tuhoamaan laatikkoviiniä.
Auringon paisteen väliin tulee muutama pieni sadekuuro, mutta ne eivät haittaa kun on shortsihousupäivä!
Iltapäivän ratoksi jalkaudumme matkamuistomyymälöihin ja illalla juhlitaan lomaa valkoviinin voimin.
Soitamme Bike Escapen konttorille Sydneyhin. Tunnin päästä tulee vastaus, että he tuovat vaihtopyörän, mutta vasta aamuksi, koska matkaa on yli 1000 km. Huoltoaseman vieressä on onneksi Caravan Park, josta saamme pari mökkiä seuraavaksi yöksi.
Koska aikaa on, siirrämme kahdella pyörällä koko porukan muutaman kilometrin päähän pubilounaalle.
Majoituspaikalla paikan omistaja kertoo edellisviikon pyöräreissustaan. Oli ajellut veljeään katsomaan lähelle Melbournea ja viikossa oli tullut vesisateessa kilometrejä Harrikan Sportseriin lähes 6000. Aivan vieressä on viitta koalapolulle. Turreja ei vieläkään näy, mutta muutama pehmokarhu on naulattu polunvarsipuihin. Mökkien viereisissä puissa on kirkasvärinen papukaijalauma, joka antaa kuvata muutaman metrin päästä. Vaikka linnuissa on oranssia ja punaista, maastoutuvat ne hyvin puiden lehvistöihin.
Vaikka juttu on epäilyttävä, ei meillä ole kiire, joten päätämme ajaa jo ajettua reittiä takaisinpäin katsomaan paikkaa.
Pysähdymme Glen Ingesiin pubiin syömään. Viereisen pöydän stetsonhattuisella kaverilla on hauskaa, kun kerron miksi tulimme kaupunkiin. Hän osaa kuitenkin neuvoa mistä Boolabinda löytyy. Gps:n, kartan ja lopuksi tuurilla tulemme muutaman maatilan kylään. Ensimmäisen talon vierellä joudumme hevoslauman piirittämäksi ja toiselle talolle vievän tien yli pystytetään aitaa. Ajelu pölyävillä pikkuteilla alkaa kyllästyttää. Lopetamme etsinnän, kun minkäänlaista jokea ei löydy lähistöltä. Palaamme kaupunkiin tankkaamaan. Hannele ja Ulla piipahtavat alueen turisti-infoon. Kertovat takaisin tultuaan myynnissä olevan smaragdeja ja koruja. Kaikki kivet oli kuulemma löydetty 10 km säteeltä! Tankit täynnä lähdemme kohti etelään. Armidalesta löytyy Motor Inn motelli ja vierestä pubi, jossa on porukkaa alkavaa viikonloppua juhlimassa. Paikallisen pubitavan mukaan ruuat tilataan ja maksetaan etukäteen keittiön luukulta ja juomat haetaan baarista. Abbaa Kurri Kurrissa
Kaunis mutkatie kiemurtelee vuorien rinteillä. Osa tien pinnoitteesta on rikki ja jonon viimeisenä ajava Jouni ajaa isoon töyssyyn, Hannele pysyy kyydissä, mutta toinen sivulaukuista irtoaa pomppimaan tielle. Pienen ihmettelyn jälkeen muutamalla uudella ruhjeella koristeltu laukku saadaan takaisin pyörään. Onneksi laukku tipahti viimeisestä pyörästä, muuten olisi voinut tulla ylimääräistä ohjelmaa reissuun. Tulemme Pasific Highwaylle ja hetken päästä käännymme Nelson Bayhin vievälle tielle. Koska on viikonloppu, ei suositusta lomapaikasta löydy majoitusta. Palaamme takaisin Pasific Highwaylle ja jatkamme rantaa reunustavien hiekkadyynien ohi satamakaupunki Newcastlen reunamille. Kyselemme huoneita pubeista, motelleista ja hotelleista, mutta kaikki paikat ovat täynnä. Kuulemma Cliff Richard esiintyy huomenna ja tuhannet fanit ovat varanneet majoitukset. Valitsemme summamutikassa kartalta Kurri Kurri-nimisen paikan ja ajamme navigaattorin ohjaamana sinne. Pienen etsiskelyn jälkeen pubin yläkerrasta löytyy huonokuntoiset huoneet käytävävessoilla ja -suihkuilla.
Myöhemmin illalla pubissa esiintyy kaksi kitaraa soittavaa naislaulajaa. Yleisöä ei ole muita kuin me ja pari baaritiskillä huojuvaa juoppoa. Äijät ovat juuri ja juuri tajuissaan ja pukeutuneet asianmukaisesti. Australiassa pubiin mennessä täytyy päällä olla shortsien lisäksi paita ja jalassa kengät. Kenkien kunnolla ei ole väliä. Laulajat ovat taitavia ja kertovat kappaleiden välispiikeissä olevansa Queenslandistä, koralliriuttojen läheltä. Kun muuta porukkaa ei ole, kyselevät he meiltä reissustamme.Yhtään suomalaista kappaletta ei heillä ole ohjelmistossa, joten he soittavat meille spesiaalina Abban kappaleen. Illan lopussa otamme vielä yhteiskuvan.
Blue Montain-vuoristo on lähellä ja ajamme uudestaan Three Sisters-näköalapaikkaan maisemia katsomaan. Taivas on kirkas ja kuuluisat hiekkakivipilarit näkyvät auringonpaisteessa hyvin. Mitään sinistä sumua ei kuitenkaan näy.
Palaamme jo tuttua reittiä takaisin Sydneyhin. Pyörien luovutus on vasta huomenna, mutta Bikescapen ohi ajettaessa Jyrki huomaa sen ovien olevan auki. Käymme tankkaamassa ja palautamme pyörät. Irronneen sivulaukun kolhuista Guy kertoo harkittavan korvauspyyntöä, vaikka sanomme laukun irronneen itsestään. Yritämme saada korvausvaatikimuksen unohtumaan kertomalla Leenan ja Jyrkin vaihtopyörän vaihteiston öljyvuodosta ja 6:nen vaihteen tippumisesta päältä, sekä Ullan ja minun pyörän gps:n johdotuksen virtakatkoista. Korvausasiaan luvataan palata kun Selena-pomo palaa lomaltaan. Pyöränvuokraajien tarjoamien oluiden jälkeen ajamme kahdella taksilla Southern Comfort-hotelliin keskustaan katsomaan, onko kolme päivää sitten netissä tehty huonevarauksemme voimassa. Hotelli on täyteen buukattu ja varauksemme ei ole voimassa. Minulle oli lähetetty 2 päivää sitten tieto sähköpostilla, mutta emme ole päässeet nettiin, eikä tieto ole saavuttanut meitä. Respa kertoo Sydneyssa olevan huomenna AC/DC:n konsertin ja kiinalaisen uudenvuoden alkavan, joten kaikki majoitukset ovat loppuunmyytyjä. Muun porukan istuessa jalkakäytävällä odottamassa, tuhraan lähes kolme tuntia nettikahvilassa, ennenkuin löydän puolentunnin taksimatkan päästä kaksi huonetta seuraavaksi yöksi.
Jälkikaneetti Vuokrapyöräfirman, Bikescape Motorcycle Tours and Rentalsin järjestelyt eivät täysin onnistuneet. Kurri Kurrissa selvisi, että Leenan ja Jyrkin pyörästä oli tehty takuumaksuvaraus kahteen kertaan. Tämän Jyrki sai purettua puhelimitse Suomen Luottokunnan kanssa. Kuukausi matkan jälkeen selvisi, että Bikescape oli unohtanut purkaa yhden pyörän takuumaksuvarauksen ja tämäkin koski Leenan ja Jyrkin pyörää! Homma saatiin purettua kiukkuisilla sähköposteilla. Hannele ja Jouni joutuivat maksamaan pudonneen laukun ruhjeista vajaat 100 euroa.
Matkan reitti on hyvin karkeasti allaolevassa karttalinkissä. Linkin reitistä puuttuu harhailuja, "oikoteitä", sivutiepistoja jne. yli 1000 km edestä. |
 |
|
|
|
