Etelä-Afrikka

Odottavan aika on pitkä. Hanjin Rotterdam ei liikkunut mihinkään Port Elizabethistä sovittuna päivänä ja lähtopäivä siirtyi jälleen. Itse palasimme Kapkaupungin kuumuuteen pohtimaan seuraavia kuvioita: jatkoimme vuokra-auton dealia, vetelehdimme kaksi päivää kaupungissa ja toivomme parasta. Positiivista oli, että hotellimme nettiyhteys oli jotenkin sekaisin ja saimme rajattoman netin käytön huoneeseemme. Alunpitäen vapaa käyttöaika oli 35 min/päivä/huone – käsittämätöntä meille! Ja tämä asia näytti olevan monella muullakin asiakkaalla neuvottelun aiheena.

Table Mountanin (1085 m), Kapkaupungin maamerkki, huipulla kävimme tiirailemassa laivaliikennettä.

 

Laivan saapumispäivä siirtyi perjantaiksi (18.1.), joka tarkoitti, että jos se saapuisi viikonloppuna, rahdin purku siirtyisi alkuviikkoon. Huolintafirman kaveri ilmoitti meille varanneen uuden tullauspäivä tiistaiksi, viiveiden syynä oli epäsuotuisat tuulet. Kapkaupungin edustan vedet ovat maailman vaarallismpia, satoja laivoja on haaksirikkoutunut ja uponnut näihin vesiin - taru kummitustuslaivasta, Lentävä Hollantilainen, elää edelleen. Toivottavasti tämä Hanjin Rotterdam, Panaman lipun alla seilaava alus pääsisi viimenkin perille!

Jatkoimme vielä kerran Aviksen sopimustamme ja kaasutimme jälleen ulos kaupungin sykkeestä, nyt kohti pohjoista, Atlantin valtamerta seuraillen.

 

Päädyimme ensin Vredenburghiin ja edelleen Jacobsbaaiin, pieneen lomakylään, jossa ei ensi tuntumalta näkynyt ristinsielua missään. Lomakaupunki on rakennettu valtameren rannalle, kanerva-pusikkomaastoon (fynbos); kylässä oli satoja valkoiseksi kalkittuja loma-asuntoja, useamman asunnon ikkunat oli peitetty luukuilla, lomasesonki oli ohitse. Laskuveden paljastama kivinen ja leväinen ranta ei vaikuttanut mitenkään houkuttevalta.Tuuli pyöritti hiekkaa ja pikkuroskia. Pellot sängellä ja ruskeaksi palaneet. Ihmettelimme, että mitkä tänne ylipäätään porukkaa houkuttelee. Päädyimme lounaalle kylän ainoaseen, Weskuskplekin rantaravintolaan ja lounaan aikana omistajarouva oli varannut meille loma-asunnon kylän keskustasta. Menimme katsomaan huoneistoa, josta löytyi kaikki mahdollinen (paitsi ei nettiyhteyttä) ja tinkimisneuvottejun jälkeen päätimme asettua taloksi. Ja eipähän muista lomailijoista ollut haittaa.

 

 

Niinpä vietimme viisi päivää Jacosbaaissa, ja kiertelimme samalla kaikki rannikon muutkin pikkukylät, löytyi tuulisia, autioita hiekkarantoja, dyynejä, kalastajaukkoja rantakiviltä, kalastajaveneitä, rantaravintoloita, ja lisää autioita lomakyliä. 

 

 

 

 

 

 

Hanjin Rotterdam lähti lopulta merelle viikonlopun aikana, tosin vielä hieman viivellä, ja saapui lauantaina Kapkaupunkiin. Palatessamme ma-aamu takaisin Kapeen, saimme huolintafrimasta jälleen viestin: lastia puretaan, mutta vie jonkun aikaa, kun kaikki 1554 konttia on laivasta mantereella. Tiistaille sovittu tullausaika siirtyi keskviikkoon. Tuli taas muutama hotelliyö lisää vietettäväksi kaupungissa. Tämä oli vähemmän lekker!

 

 

Niin, englannin kielen, jota vain 8% väestöstä puhuu, lisäksi täällä pitäsi hallita muutamaa muutakin kieltä kuten afrikaans, setswana, sesotho, zulu, xhosa, xitsonga, siswati, thsivenda, ndebele, sesotho..., jos aikoo pärjätä tässä monikultturisessa ympäristössä. Ja välillä on tuntunut, että meidän englantiakaan ei ymmäretä, ääntämyseroja kenties?

Tiistaina iltapäivällä saimme odottamamme viestin Bevanilta: kaikki ok pyörän tullausta varten, nähdään keskiviikkona ennen puoltapäivää toimistollamme. Lekker!