Toscanan kukkuloilla Teksti ja kuvat Heikki Mustonen
Toukokuun lopussa 2009 lensimme Milanoon ja teimme vuokramoottoripyörällä viikon reissun Keski-Italiassa. Pois Milanosta Ma 25.5.2009 Eilisen käppäilyt Milanon keskustassa ja huonosti nukuttu yö ratikkalinjojen vieressä Siena hotellissa väsytti. Huoneen hinta on vain 27e/hlö ja siihen hintaan jotain on keskikaupungin hotellissa varmasti pielessä... Ydinkeskustaan on kuitenkin vain 2 km, joten varaamme aamiaisen jälkeen lähtöä tehdessämme reissun viimeiseksi yöksi saman huoneen. Pienen neuvottelun jälkeen respan mies antaa jättää "ylimääräisen" matkalaukun säilytykseen, joten kaikki on valmista lyhyeen taksimatkaan pyörävuokraamolle. Vuokraamon ovi on vielä lukossa, vaikka kello on jo muutaman minuutin yli 9:n. Pian pihaan kurvaa ruotsalaispariskunta palauttamaan BMW RT1100:sta Monacon reissulta. Kehuivat maisemia ja formulanviikonlopun hulinoita. Rouvalla on vasen kenkä aivan öljyssä. Näyttää bemari vuotavan jostain syllinterikannen tiivisteestä. Kerron juuri ruotsalaisille, että vuokraamon hoitajan selitys myöhästymiselle on tietysti "liikenne", kun naishenkilö saapuu ja kertoo myöhästyneensä liikenteen vuoksi. Tällä kertaa olin valinnut 600:sen pikkubanditin reissuvehkeeksi. Ajattelin ettei tarvitse niin paljon opetella kun on kotona jo viides peräkkäinen banditti reissupyöränä. Ensimmäinen niistä ennen 1200:sia olikin juuri samanlainen kuin tämä, jota lastaamme lähtökuntoon. Milano on hillittömän iso city ja pikkuteitä ei oikein järkevästi pääse pois kaupungista. Ajamme tunnin verran moottoritietä Genovaa kohti ja Pavian paikkeillla siirrymme mutkikkaammille teille. Laitan navigaattoriin kaikki mahdolliset estot päälle ja ajamme välillä aivan pieniä teitä. Ennen Genovaa käännymme vuoristoon ja tie twistailee tosi mukavasti.
Kaksi päällä ja pakaasien kanssa ei kuitenkaan kannata riehua varsinkin kun mutkista tullaaan vastaan aikalailla keskellä tietä. Alamme etsiä yöpaikkaa ja laskeudumme välimeren rantaan Rapalloon, josta köröttelemme Via Aureliaa pitkin aina Lavagnaan asti, ennenkuin jäämme Hotel Ariannaan yöksi.
Päivä oli helteinen, siellä täällä nähdyt lämpömittarit näyttivät yli kolmeakymppiä ja yksi jopa 41 astetta, mutta se oli varmaankin rikki.
Hotellin ja rannan välissä on rautatie ja rannalla kävellessämme pälkähtää mieleen, että eipä tämäkään yöpaikka niin rauhallinen ole, kun junia viheltää ohi 10 minuutin välein. Päivällä liikenteessä ihmetytti maxiscootterereiden suosio, niitä oli monta kertaa enemmän kuin mootoripyöriä. Moottoripyöristä BMW on tälläkin onnistunut 1200 GS:seikkailumoottoripyörän markkinoinnissa, niitä tuli vastaan vähän väliä. Maxiskootterit ovat ilmeisesti paljon turvallisempia kuin prätkät, niillä voi ajaa uimahoususillaan ja rantaläpysköillä, eivät kai kaadu koskaan... Kaikilla on kuitenkin kypärä päässä.
Iltaohjelmaksi riittää oman hotellin ravintolan simpukat ja mustekalarinkulat, jotka huuhteleemme valkoviinin kanssa kitusiimme. Parvekkelta on mukava ruuan jälkeen vielä istuskella ja tutkailla hiljenevän rantatien liikennettä.
Välimereltä Toscanaan Ti 26.5.2009 Olemme ainoat asiakkaat hotellissa. Aamiaista saadaan kun varta vasten kysytään. Hieman leipää, hilloa ja kroissantit teen ja kahvin kanssa on lopulta tarjolla. Olin saanut jarrulevylukon pyörän mukana. Vuokraamon täti antoi kuitenkin väärän avaimen ja yöksi en saanut pyörää lukkoon. Virittelin kuitenkin illalla nippusiteiden kanssa lukituksen näyttämään oikealta ja kenellekään ei menopelimme ollut yön aikana kelvannut. Jatkamme Via Aureliaa pitkin kohti etelää. Tie on mukavasti mutkikas ja liikennettäkin vähänlaisesti. Olin illalla ajoreittiä kartasta suunnitellessani päättänyt että siirrymme Sestri Levanten jälkeen pienemmille Välimeren rantaa paremmin seuraaville teille. Niimpä kiipeilemme pikkuruisia serpentiiniteitä pitkin vuorenrinnettä ylös ja alas ja yritämme pysyä tiellä kun vastaan tulee traktoreita ja kuorma-autoja. Keskinopeus tipahtaa kolmenkympin tietämille ja helteen porottaessa päätämme La Specialissa siirtyä vähäksi aikaa moottoritielle, jotta ehdimme Pisaan keskipäivällä. Torni ei tietenkään ole Pisan keskustassa, mutta pienen harhailun jälkeen paikka löytyy ja saamme pyörän sakkopaikalle parkkiin aivan tornin lähelle.
Helle porottaa ja kun kallisteluposeeraukset kuviin on kummallekin tehty siirrymme aurinkovarjojen alle canneloni lounaalle turistikuppilan edullisen menun houkettelemana.
Moottoritiepyrähdyksen jälkeen Pontederasta käännymme pienemmille teille ja kauniissa maisemassa tulemme 14:sta tornistaan kuuluisaan San Gimignanoon.
Muurin sulkeman kaupungin sisälle ei pääse pyörällä, mutta kaupunginportin vierestä äkkäämme infotaululta listan alueen majoituksista.
Bellavistan majatalo on muutaman kilometrin päässä ja sieltä on upea näkymä kukkulan päälle kaupunkiin ja ympäröiville viiniviljelyksille.
Vähän murtaen englantia puhuva nuori paikan emäntä näyttää pienen huoneen ja paikasta ihastuneena päätämme jäädä kahdeksi yöksi. Takapihalla on uima-allas ja kun pahin helleähky on saatu vilvoteltua pois ajamme kaupungin putiikkeja ihmettelemään.
Turisteja on runsaasti ja voi vain kuvitella tungosta varsinaisen sesongin aikana. Kaikenlaista olisi tarjolla hienossa vanhassa kaupungissa. Kuivatut herkkutatit 150 g pussukassa näyttävät maksavan 12 euroa. Ovatkohan sienet Pohjois -Karjalasta kerättyjä.
|