Italia 2009

Toscanan kukkuloilla

Teksti ja kuvat Heikki Mustonen
 
 


Toukokuun lopussa 2009 lensimme Milanoon ja teimme vuokramoottoripyörällä viikon reissun Keski-Italiassa.

Pois Milanosta
Ma 25.5.2009

Eilisen käppäilyt Milanon keskustassa ja huonosti nukuttu yö ratikkalinjojen vieressä  Siena hotellissa väsytti. Huoneen hinta on vain 27e/hlö ja siihen hintaan jotain on keskikaupungin hotellissa varmasti pielessä... Ydinkeskustaan on kuitenkin vain 2 km, joten varaamme aamiaisen jälkeen lähtöä tehdessämme reissun viimeiseksi yöksi  saman huoneen. Pienen neuvottelun jälkeen respan mies antaa jättää "ylimääräisen" matkalaukun säilytykseen, joten kaikki on valmista lyhyeen taksimatkaan pyörävuokraamolle.

Vuokraamon ovi on vielä lukossa, vaikka kello on jo muutaman minuutin yli 9:n. Pian pihaan kurvaa ruotsalaispariskunta palauttamaan BMW RT1100:sta Monacon reissulta. Kehuivat maisemia ja formulanviikonlopun hulinoita. Rouvalla on vasen kenkä aivan öljyssä. Näyttää bemari vuotavan jostain syllinterikannen tiivisteestä. Kerron juuri ruotsalaisille, että vuokraamon hoitajan selitys myöhästymiselle on tietysti "liikenne", kun naishenkilö saapuu ja kertoo myöhästyneensä liikenteen vuoksi.

Tällä kertaa olin valinnut 600:sen pikkubanditin reissuvehkeeksi. Ajattelin ettei tarvitse niin paljon opetella kun on kotona jo viides peräkkäinen banditti  reissupyöränä. Ensimmäinen niistä ennen 1200:sia olikin juuri samanlainen kuin tämä, jota lastaamme lähtökuntoon.

Milano on hillittömän iso city ja pikkuteitä ei oikein järkevästi pääse pois kaupungista. Ajamme tunnin verran moottoritietä Genovaa kohti ja Pavian paikkeillla siirrymme mutkikkaammille teille.

 
 
 
Laitan navigaattoriin kaikki mahdolliset estot päälle ja ajamme välillä aivan pieniä teitä. Ennen Genovaa käännymme vuoristoon ja tie twistailee tosi mukavasti.
 
 
Kaksi päällä ja pakaasien kanssa ei kuitenkaan kannata riehua varsinkin kun mutkista tullaaan vastaan aikalailla keskellä tietä. Alamme etsiä yöpaikkaa ja laskeudumme välimeren rantaan Rapalloon, josta köröttelemme Via Aureliaa pitkin aina Lavagnaan asti, ennenkuin jäämme Hotel Ariannaan yöksi.

 
 
Päivä oli helteinen, siellä täällä nähdyt lämpömittarit näyttivät yli kolmeakymppiä ja yksi jopa 41 astetta, mutta se oli varmaankin rikki.

Hotellin ja rannan välissä on rautatie ja rannalla kävellessämme pälkähtää mieleen, että eipä tämäkään yöpaikka niin rauhallinen ole, kun junia viheltää ohi 10 minuutin välein.

 
 
 
Päivällä liikenteessä ihmetytti maxiscootterereiden suosio, niitä oli monta kertaa enemmän kuin mootoripyöriä. Moottoripyöristä BMW on tälläkin onnistunut 1200 GS:seikkailumoottoripyörän markkinoinnissa, niitä tuli vastaan vähän väliä. Maxiskootterit ovat ilmeisesti paljon turvallisempia kuin prätkät, niillä voi ajaa uimahoususillaan ja rantaläpysköillä, eivät kai kaadu koskaan... Kaikilla on kuitenkin kypärä päässä.

Iltaohjelmaksi riittää oman hotellin ravintolan simpukat ja mustekalarinkulat, jotka huuhteleemme valkoviinin kanssa kitusiimme.
 
 
 
Parvekkelta on mukava ruuan jälkeen vielä istuskella ja tutkailla hiljenevän rantatien liikennettä.


Välimereltä Toscanaan
Ti 26.5.2009

Olemme ainoat asiakkaat hotellissa. Aamiaista saadaan kun varta vasten kysytään. Hieman leipää, hilloa ja kroissantit teen ja kahvin kanssa on lopulta tarjolla.

Olin saanut jarrulevylukon pyörän mukana. Vuokraamon täti antoi kuitenkin väärän avaimen ja yöksi en saanut pyörää lukkoon. Virittelin kuitenkin illalla nippusiteiden kanssa lukituksen näyttämään oikealta ja kenellekään ei menopelimme ollut yön aikana kelvannut.

Jatkamme Via Aureliaa pitkin kohti etelää. Tie on mukavasti mutkikas ja liikennettäkin vähänlaisesti. Olin illalla ajoreittiä kartasta suunnitellessani päättänyt että siirrymme Sestri Levanten jälkeen pienemmille Välimeren rantaa paremmin seuraaville teille.
 
 
Niimpä kiipeilemme pikkuruisia serpentiiniteitä pitkin vuorenrinnettä ylös ja alas ja yritämme pysyä tiellä kun vastaan tulee traktoreita ja kuorma-autoja. Keskinopeus tipahtaa kolmenkympin tietämille ja helteen porottaessa päätämme La Specialissa siirtyä vähäksi aikaa moottoritielle, jotta ehdimme Pisaan keskipäivällä. Torni ei tietenkään ole Pisan keskustassa, mutta pienen harhailun jälkeen paikka löytyy ja saamme pyörän sakkopaikalle parkkiin aivan tornin lähelle.

 
  
 
Helle porottaa ja kun kallisteluposeeraukset kuviin on kummallekin tehty siirrymme aurinkovarjojen alle canneloni lounaalle turistikuppilan edullisen menun houkettelemana.
 
 
Moottoritiepyrähdyksen jälkeen Pontederasta käännymme pienemmille teille ja kauniissa maisemassa tulemme 14:sta tornistaan kuuluisaan San Gimignanoon. 
 
 
Muurin sulkeman kaupungin sisälle ei pääse pyörällä, mutta kaupunginportin vierestä äkkäämme infotaululta listan alueen majoituksista.

 
 
Bellavistan majatalo on muutaman kilometrin päässä ja sieltä on upea näkymä kukkulan päälle kaupunkiin ja ympäröiville viiniviljelyksille.

 
 
Vähän murtaen englantia puhuva nuori paikan emäntä näyttää pienen huoneen ja paikasta ihastuneena päätämme jäädä kahdeksi yöksi. Takapihalla on uima-allas ja kun pahin helleähky on saatu vilvoteltua pois ajamme kaupungin putiikkeja ihmettelemään.

 
 
 
Turisteja on runsaasti ja voi vain kuvitella tungosta varsinaisen sesongin aikana. Kaikenlaista olisi tarjolla hienossa vanhassa kaupungissa. Kuivatut herkkutatit 150 g pussukassa näyttävät maksavan 12 euroa. Ovatkohan sienet Pohjois -Karjalasta kerättyjä.
  
Kukkulakurvailut
Ke 27.5.2009

Hieman joudumme odottelemaan, ennenkuin emäntä tulee ja tekee pikaisesti aamiaista.

 
 
Sadetta on kuulemma odotettavissa, joten otamme sadekamat myös matkaan. Vajaan tunnin päässä olemme kukkulan päällä Volterassa. Paikka muistuttaa kovasti San Gimignanoa, mutta turisteja on ainakin näin aamupäivällä paljon vähemmän.
 

 
Käppäilemme kujia edestakaisin ja piipahdamme katsomassa vanhanajan eliitin asumisoloja Palazzo Vitissä, Viti suvun kotimuseossa.
 
 

 
Tapeteissa on kuitenkin säästelty ja kaikki koukerokuviot ovat käsin seiniin maalattuja. Perhekuvissa on mukana jopa yksi edesmenneistä paaveista.

Keplottelemme bandittia skoottereiden seasta, kun paikalle kurvaa kaksi itävaltalaispariskuntaa, kaikki omilla bemareillaan. Toinen rouvista on mielissään, kun saa meiltä vapautuneen paikan täpötäydeltä parkkipaikalta. Jatkamme Massa Marittimeen ja tie on sileäpintaista ja mutkaista oikein mukavaa nautiskelukurvailtavaa.

 
 
 
Tämäkin paikka on kukkulan päällä, edellistäkin paikkaa rauhallisempi ja huomaamme jopa muutaman alkuperäisasukkaan turistien seasta.

Kello on yli 13:sta ja jäämme syömään kapealle kujalle viehättävään pikkutrattoriaan.
Tökkäsen sormella ruokalistalta jotakin joka päättyy "al fiasko" ja pöytään kannetaa hyvin muhinutta paistia. Ulla valkkaa spagettia tattikastikkeella ja hyvin näyttää maistuvan.

Pyörälle palatessa joudumme pujottelemaan jalkapalloa pienellä keskustorilla pelaaviin poikien välistä. Tori on jotain 20 astetta kallellaan, mutta ei se poikien peliä haittaa.
. 
 

San Gimignanossa Ulla jää altaalle elpymään kun käyn iltamurkinat Coopin marketista.

Kauppareissun jälkeen altaalle mennessäni huomaan puolimetrisen käärmeen, joka säikähtää tömistelyäni ja pakenee puskiin.

Illan lämmössä herkuttelemme tuoreella leivällä, oliiveilla, tomaateilla ja juustolla. Valkoviiniä naukkailemme korkinpaloja sylkien, sillä en vieläkään muistanut ostaa korkkiruuvia ja Leathermanin kanssa  tuhratessa korkki meni säpäleiksi ja tippuu viinin sekaan. Sama sotku oli jo edellisiltana.
 
 


Kaikki viritetyt Fiatit on punaisia
To 28.5.2009

Ajamme Firenzen ohi. Olimme jo reissuun lähtiessämme päättäneet, että pysytään pienemmissä kylissä niin ei tarvitse suurkaupunkien keskustoissa pyörän kanssa tuskailla. Välillä navigaattori ohjaa tosi pienille teille ja kun kyllästymme tuhansiin serpentiiniteiden kurviin huristelemme moottoritietä.

Maranellon keskustasta kuuluisan kirkon läheltä löytyy helposti hotelli. Olisikohan ainoa isompi majoituspaikka koko kylässä. Eteisaulan seinällä on formulatähtien kuvia, mutta huone on aivan perustasoa. Pyörä saadaan kuitenkin turvaan lukittuun parkkihalliin

Kävelemme etsimään Ferrarin Galleriaa ja viitat ovat vähän miten sattuu, emmekä löydä paikkaa ennenkuin kyselemme ohikulkijoilta.

 
 

 
Galleria on täynnä vanhoja kilpureita ja siviilimalleja. Kaikki autot ovat punaisia. Kimin viimevuotinen työkalu on myös näytillä. Siellä täällä on  myös kilpamoottoreita.  Osien työstöjen tarkkuus ihastuttaa.
 
 
.
Gallerian vieressä on "virallinen" matkamuistomyymälä. Pihalla on parkissa kaksi muutaman vuoden vanhaa Ferraria. Sata euroa maksamalla saisi käydä vartin ajan ajelemassa vahdin kanssa. Moottoripyörämiestä ei moinen kiinnosta.

Takaisin Milanoon
Pe 28.5.2009

Hotellissa on hyvä aamiainen ja pääsemme matkaan jo yhdeksältä.

Maranello on niin pieni kylä ettei sieltä poistumisen pitäisi olla hankalaa, mutta 10 km ylimääräisen luupin osaan taaskin tehdä ennenkuin osun oikeaan suuntaan menevälle moottoritien rampille.

Parma vaikuttaa mukavalta paikalta. Liikenne on rauhallista ja ihmiset ajelevat  vanhassa keskustassa polkupyörillä, varakkaimmat tietysti sähkösellaisilla. Jäämmekin muutamaksi tunniksi kiertelemään kauppoja. Huomaan kinkkukaupan, mutta kinkut ovat sen verran isoja ettei takaboksiin saisi sellaista millään sopimaan.
 
 
.
Pyörä on kaupungintalon parkkipaikalla. Parkki taitaa olla vain kaupunginm työntekijöille, kun vartijaherra tulee lähtiessä selittämään parkkeeraussääntöjä.

 
  

Huoltoasemalla tankkauskaveri puhuu hyvin englantia. Ensimmäinen tällä reissulla, joka todella osaa. Itse kun ei osaa italiaa muuta kun si ja no, uno tai due birra, buongiorno ja arrivederci on välillä kommunikaatio mennyt käsillähuitomiseksi.

Moottoritiellä huomaamme, ettei ainakaan maisemien takia kannata enää pikkuteille siirtyä, niin  tasaista on Milanon ympäristön näkymät ja teollisuutta kaikkialla.

Vielä pitzat moottoritien huoltiksella ja sitten ollaankin takaisin Milanon kehätien vieressä Mototouringin vuokraamolla.

 
 
 
Mototouringilla voisi myös säilyttää omaa pyörää ympäri vuoden. Hinta on 350 euroa koko vuodelta. Nyt kun Milanoon lentää edullisesti olisi sekin mahdollisuus mielenkiintoinen, jos paikalla pitäisi vaikka muutaman tonnin kimppapyörää, jolla vuoronperään sitten ajeltaisiin.

Tässä on linkki pyörävuokraamon sivulle  www.mototouring.com


 





Comments