Jatkoimme kohti Brasilian Rio Grandea, kapeaa Lagoa Mirim ja Lagoa Manguiera -järvien väliin jäävää kannasta pitkin, tasaista maata, riisipeltoja, kanaaleita, kosteikkoja, lehmiä, runsaasti erilaisia vesilintuja ja kaikenlaisia ”västäräkkejä” ja sitten tiellä varoitettiin kyltein joistain epämääräisistä jättiläismarsuista. Näitä näimme useita, elukat elelivät jokien rantapenkereissä isoissakin laumoissa ja olivat kovia sukeltamaan, osa näytti viihtyvän jopa lehmien keskellä. Googlettamalla selvisi, että eläin oli vesisika eli kapybara, maailman suurin jyrsijä.

 

Yöksi päädyimme lerintäalueelle, jossa olimme ainoat asiakkaat. Espanjalla eikä muullakaan meidän kielitaidolla ei ollut taaskaan mitään käyttöä, jollain tapaa kuitenkin asiat jälleen selvisivät ja saimme yösijan buukattua.

Ja aamulla eteenpäin. Päivä alkoi aurinkoisena, mutta muuttui pian pilviseksi, muutama sadepisarakin ropsahti niskaan. Ja välillä vettä tuli vähän enemmäkin. Sateessa lämpötilä putosi alle +20C ja seuraavana hetkenä lämpöä olikin jälleen yli +30C . Lopulta jouduimme sitten kunnon ukkosmyräkkään ja vettä tuli taivaan täydeltä, tuuli yltyi myrskyksi, puiden oksia ja käpyjä alkoi napsahdella tien pintaan, suojauduimme lopulta huoltiksen katoksen alle kymmenien muiden autoilijoiden sekaan sateenpitoon. Eräs mopomies tuli juttelemaan kanssamme – keskustelu oli jälleen kielen vuoksi melko sekavaa – mutta turistiin sitten siinä kaikkea epämääräistä. Sateen laannuttua hän lähti matkaan muutama minuutti ennen meitä ja heti huoltoaseman jälkeen olevassa risteyksessä kaveri ja pyörä olivat nurin tiellä. Auto oli töytäissyt hänet kumoon, onneksi näytti itse olevan päällisin puolin kunnossa.

 

 

Ajelimme sitten hiljalleen eteenpäin sateen jälkimainingeissa, myrskypilvet katosivat ja aurinko alkoi jälleen porottaa kuumasti. Yhtäkkiä pyörän alta kuului kummallinen ääni, mutta jatkoimme matkaa, eräässä pienessä käännöksessä pyörä oli kellahtaa nurin. Takarengas oli tyhjentynyt ja aikaisempi outo ääni olikin sitä, että ilmat tuli renkaasta ulos. Tienposkessa otimme laukut irti ja paikkaushommiin. Renkaasta ei löytynyt kuitenkaan mitään reikää ja Heikki veti paikkausmömmöt sisään ja pumppasi renkaan täyteen. Seuraavalla huoltoasemalla sitten vielä lisää paineilmaa renkaisiin.

Ilta alkoi olla jo pitkällä, joten tuli kiire löytää yöpaikka, klo 20 jälkeen on jo täysin pimeää. Ajoimme useamman pikkukylän läpi, kunnes lopulta löytyi viitta pienelle joen varrella olevalle leirintäalueelle. Saimme käyttöömme pienen mökin ja yö taisteltiin jälleen itikoiden kanssa ukkosen jyrähdellessä jossain taustalla. Takarengas oli aamulla edelleen täysi, joten paikkaus piti, ajokeli mitä mainioin, pilvetön taivas. Tarkoituksenamme oli ajaa yli 600 km:n matka Curitibaan. 

 

Alkumatkasta teimme tuttavuutta poliisien kanssa, he pysäyttivät meidän jonkun puskan kohdalla ja tarkastivat ajopaperimme, lisäksi saimme huomautuksen: kypäristämme puuttuivat heijastavat tarrat, jotka ovat pakolliset ja ne meidän tulisi hankkia ensitilassa. Korjasimme asian, kun huomasimme Yamahan pyöräliikkeen jonkun ajan kuluttua.

No, aiottu ajomatka jäi kesken: 200 km:n ajon jälkeen pyörän alta alkoi kuulua kummallista jumputusta, joten ajoimme huoltoasemalle ihmettelemään, mistä oli kyse tai mitä oli irti/rikki. Kyseessä oli jälleen takarengas, jossa oli laaja pullistuma. Pääsimme neuvojen mukaan vajaan kilometrin päässä olevaan rengasliikkeeseen, tässä vaihessa rengas vispasi jo melkoisesti. Uutta rengasta ei heiltä tietenkään löytynyt, mutta muiden asiakkaiden ja henkilökunnan avulla selvisi, että 20 km:n päässä olevassa Tubaraon kaupungissa on Suzukin moottoripyöräliike ja heillä olisi varastossa yksi oikean kokoinen rengas. Siis sinne.

20 km:n matka taittui hitaasti ”nilkuttaen”, ajoimme 30 km:n tuntivauhdilla moottoritien pengerkaistaa pitkin eteenpäin, rengas väpätti edestakaisin. Muille ajokaistoille emme enää uskaltaneet lainkaan, rekkaliikenne oli turhan kovaa. Pääsimme kaupunkiin ja lähes jo perille, kun kuului mahtava pamaus ja takarenkaan kylki halkesi. Loppumatkasta tulikin hikinen, kun lähes +35C:n helteessä hivutimme pyörää jalkakäytäviä pitkin eteenpäin. Suzuki-liikkeessä meitä odotti varaamamme rengas ja huoltomiehet ryhtyivät vaihtopuuhiin. Myös vanne oli pullistuman kohdalta vääntynyt, joten pari kaveria lähti sitä jonnekin oikaisuttamaan. Olisko Monteviedon montut tämän rengasrikon takana? Vai alunpitäen viallinen rengas? Matkaa meillä oli takana vajaat 3000 km, pyörään vaihdettiin lähdettäessä uudet Heidenaun K60 renkaat, joiden piti kestää yli 15 000 km:n ajelut! 

Päivä vierahtikin korjaamolla, kukkaroa tämä lysti köyhdytti lähes 400€, palvelu oli kyllä ensiluokkaista. Huoltamolta poistuttassa vitsailimme, että seuraavaksi menee tietty kytkin...

Illan sade pakotti meidät jäämään kaupunkiin yöksi.