23-29.1.2013

Teksti Ulla Mustonen, kuvat Heikki Mustonen

Etelä-Afrikka

Keskiviikko koitti ja matkasimme taksilla Kencon toimistolle puolen päivän tienoilla.- Kenco hoiti puolestamme kaiken, ei tarvinnut sählätä papereiden kanssa, ei tarvinnut lähteä itse tulliin eikä noutamaan pyörää. Huolinnasta maksoimme heille reilut 500€. Odottelua kesti reilut kolme tuntia, ensin palautettiin leimoilla varustettu carnet ja puolen tunnin kuluttua auto peräkärryineen peruutti firman pihaan paketti kyydissään.

Saimme lainata Kencon varastotiloja, jossa purimme lautalaatikon, Heikki kasasi pyörän ajokuntoon, löimme nysskät kyytin ja viimein vailla viisi pääsimme tien päälle. Ilta-auringon paisteessa ja ruuhkissa kaasuttelimme kaupungista ulos, ja eihän sitä kovin pitkälle iltaa myöten ennätetty. Pimeys koitti ja tuli jo kiire etsiä yösijaa, päädyimme Stellenboschin liepeillä olevalle Mountain Breeze Resot -leirintäalueelle telttailemaan. Ja oli myönnettävä, että kapealla ilmapatjalla nukkuminen ei ihan vielä ottanut sujuakseen.

Aamulla oli kankeat jäsenet ja puutuneet paikat, mutta siinähän ne vertyivät, kun pakkasimme kaikki tavarat vielä kerran uudestaan ja vähän järkevämmin. Stellenboschin maisemista jatkoimme Napierin kautta Cape Agulhasiin.

Liikenne pikkuteillä oli tosi rauhallista ja alkuiltapäivästä olimme puuskaisen tuulen pieksämällä Afrikan eteläisimmällä rannalla, Intian ja Atlantin valtamerien yhtymäkohdassa.

Ja takasin N2:lle ja kohti Garden Routea. Kuivaksi palaneet pellot alkoivat vähitellen muuttua vihreiksi ja avoimen laakeat kukkulat pensaikoiksi, pieniksi metsiksi ja sitten vieläkin suuremmiksi metsiksi. Saavuimme Mossel Bayhin, takana reilut 400 km ajomatkaa. Metsästimme jälleen yösijaa meren rannan tuntumasta, tarjolla oli leirintäalue ja kalliin tuntuinen hotelli, nämä vieri vieressä. Taivaalla oli synkeän musta pilvi ja valtava tuuli puhalsi puuskaisen lujaa. Hotellin viereiseltä pihalta viittilöi mieshenkilö meille: ”tulkaa tänne, sviitti nro 8 on käytettävissänne – ja ilmaiseksi.” Omistajakaveri oli itse moottoripyöräilijä ja tarjosi mp-matkalaisille ilmaista majoitusta 1Point Village -majatalossaan. Hetken päästä ihailimme pimenevää iltaa, lähes täysikuuta ja siitä heijastuvaa kuunsiltaa Intian valtameren yllä, ylimmän kerroksen sviitin parvekkeelta aukeni hienot näköalat.

Aamulla saimme kaverilta vielä ajo- ja reittiehdotuksia Garden Routelle, Mossel Bayn ja Port Elizabethin väliselle osuudelle. Etelä-afrikkalaisten Edenistä löytyisi kilometreittäin hiekkarantoja, metsiä, rehviä ranta-alueita, vuoristoa, luonnonsuojelualueita, lomakaupunkeja, aktiviteetteja joka lähtöön. Siis riittävästi valinnanvaikeutta. Päivä oli pilvinen ja pientä sateenripsintää oli ilmassa. Joten alkajasiksi poikkesimme Mossel Bayn keskustassa Bartholemeus Dias -merimuseossa (v 1488 Dias purjehti ensimmäisenä eurooppalaisena lahdelle) ja katsastamassa maan ensimmäisen ”postilaitoksen”, postipuun, joka toimi merenkulkijoiden kirjeenvaihtopaikkana löytöretkien aikaan - puulla (milkwood) ikää yli 500 vuotta!

Kamanassiebergin yllä roikkui synkät pilvet, mutta rannikolle sade ei kuitenkaan saapunut. Aamulla oli jälleen pilvetön taivas ja teimme luupin Ysternen kansallispuiston ikimetsien katveessa, mutkainen vuoristotie oli lähes kokonaan hiekkatietä ja yöllinen sade vuoristossa oli pehmentänyt paikoitellen tienpohjaa. Tulihan otettua tuntumaa sorapätkään, runsaammilla sateilla tälle tielle ei olisi ollut kyllä mitään asiaa. Knysnan harvinaiset elefantit (muutamia jäljellä) eivät näyttäytyneet meille, mutta löytyi yli 600-vuotinen King Edward VII -puu (yellowwood) ja pari muutakin valtaisaa yksilöä (stinkwood, ironwood) sekä mahtavia maisemia.

Pokkesimme vielä muutaman kerran N2:lta vanhalle R102:lle, tällä pienelle pätkällä oli jo kurveja toinen toisensa jälkeen. Nature's Valleyn jälkeen vanha tie päättyi kuitenkin tiesulkuun ja palasimme N2:lle, joka muuttui tullitieksi (R36). Bloukrans Bridgeltä, korkeutta joen pinnasta 216m ja pituutta 451m, löytyivät huimat benji-hyppääjäät, hyppyjä pääsi seuraamaan läheiseltä näköalatasanteelta, kirkuminen kuului kauas. No, tämä harrastus ei kuulunut meikäläisten ohjelmaan, mutta joitakin vuosia sitten tyttäremme kokeili rajojaan ja hujautti sillalta kyseisen ”sukelluksen” – onneksi kertoi meille asiasta vasta jälkikäteen...

Hypyt sikseen ja Garden Routen kansallispuistoon, Tsitsikamman luonnosuojelualueelle, Stroms River Mouth Campille, valtameren rannalle. Meren pauhu ja tyrskyt rantakiviin muodostivat ukkosen kaltaista jyrinää, muuten aluella oli rauhallista lukuisista matkailijoista huolimatta. Leirialue hiljeni lähes tyystin pimeyden laskeuduttua. Päivällä retkeiljät ottivat aurinkoa ja löhöilivät rantatuoleissaan, grilleistä nousevat käryt sekoittuivat joidenkin puskien tunkkaisen hajun sekaan. Teimme patikkareitin legendaarista Otter-reittiä pitkin eräälle vesiputoukselle. Edestakainen 8 km mittainen pätkä tätä reittiä ei ollut helpoimmasta päästä, osan matkasta taiteilimme rantakallioita ja -louhikkoa pitkin, hyppien lohkareelta toiselle, ylös ja alas. Kivet eivät olleet mitään pieniä rantakiviä... Jälkeenpäin oli ihan tyytyväinen mieli, mutta hieman kateellisena sitä katseli nuorten rinkkaselkäisten sällien jalkapohkeita ja heidän pitkiä loikkia kiveltä toiselle, tai olivat ehkä vielä alkumatkalla tällä 42 km mittaisella reitillä Nature's Valley'iin.

Stroms Riveriltä ajelimme rannikkoa pitkin Port Elizabehtiin, sivuutimme mm. sataman, jossa pyörä vietti lokoisat 2 viikkoa jossain rahtikontissa, ja myöskin muutamat Nelson Mandelalle omistetut kohteet. PE:a ympäristöineen kutsutaan myös nimellä Nelson Mandela Bay, mutta hyvästit suurkaupungille ja Garden Routelle, ajoimme Sundays River Valley'hin, kohteenamme oli Addo Elephant National Park.

Kyseinen puisto on perustettu v 1931, puistossa oli alkujaan 11 elefanttia ja tänä päivänä niitä on lähes 500, muiden eläinten osuus on huomattavasti pienempi (1 leopardi, 9 leijonaa...). Eräs runsalukuinen ötökkä on ”dungbeetle”, jolla riittää pyöriteltävää elukoiden jätöspalleroissa. Pinta-alaa puistossa on 165 000 hehtaaria. Moottoripyörällähän ei siis ollut mitään asiaa varsinaiseen puistoon, joten pääsimme ainoastaan pääleirille ja majoituimme lerintäalueelle. Varasimme aamuksi opastetun kierroksen.

Aamulla saimme nopeasti muistutuksen eläinpuiston ”vaaroista” - pari apinaa rosvosi osan aamiaiseväistämme, tilanteessa ei ennättänyt edes ”p-kelettä” sanoa. Mutta parin tunnin jeeppiajelu pusikkomaastossa oli antoisa: näimme pari kilpikonnaa, seeproja ja kuduja sekä lähemmäs sata elefanttia. Illalla olimme jo bonganeet ison buffalolauman.

Takana meillä on nyt reilun 1300 km ajelut, liikenne on ollut tosi rauhallista ja autoilijat antavat hyvin tietä ja noudattavat liikennesääntöjä. Poliisit tutkaavat nopeuksia melko tiheästi. Bensan hinta on n. 1,05€/l.

Karttalinkki

< Edellinen - Takaisin hakemistoon - Seuraava >