Etelä-Amerikka 4, loppumatka Argentiinassa blogi 2011

Viimeiset väännöt

lähettänyt Heikki Mustonen 19.3.2011 klo 17.57   [ 20.3.2011 klo 7.32 päivitetty ]

To 17.3.- la 19.3.2011
 
Palasimme siis takaisin lähtöpaikkaamme eli DakarMotorsiin, Buenos Airesisissa hieman nopeutetulla aikataululla: Sandra oli viestittänyt meille, että vkolla 12 Argentiinan kahden vapaapäivän vuoksi pyörän lähettämisen/järjestelyjen kanssa tulisi olemaan hankaluuksia! Siis ”vamos”, prosessi alulle vkolla 11, perillä pitäisi olla keskiviikkona ennen klo 18, jotta Sandra saisi sovittua torstaiksi pyörän paketoinnin lentokuntoon. Joten hujautimme Sierras de Cordoban maisemista 800 km:.n matkan Pampan yli, GPS sekosi tietenkin matkan aikana ja sähläsimme Rosarion ohikulkuteillä tietöiden vuoksi toista tuntia ylimääräistä, mutta siitäkin huolimatta tulimme pätkän 8 h:ssa... Ja GPS:kin palautui jälleen toimintakuntoon, joten BA:ssa suunnistus onnistui nappiin, suoraan DakarMotorsin ovelle.
 
Torstaina Heikki ajoi lentokentälle 35 km:m matkan ja palasi sieltä 3 h myöhemmin taksilla. Pyörä päätyi export-halliin, jossa hän irrotti etupyörän, peilit ja etupleksin sekä käänsi ohjaustangon alas. Pyörä kiinnitettiin hihnoilla puulavalle ja kelmut päälle. Näillä konsteilla paketin korkeutta saatiin lähes 40 cm matalammiksi (= 220 x 100 x 115 cm). Pyörän todellinen paino ei ole ratkaiseva, vaan tilavuus ja mitä pienempi paketti sen pienempi rahtikustannus. Mutta ongelmaksi muodostui, että sivulaukkuihin tai takaboxiin ei saanut laittaa mitään muuta kuin pyörän varaosia ja työkaluja. Ja laukut tarkastettiin tullin toimesta ennen paketointia. Tullessahan meillä oli suurin osa ajovarusteista boxeissa ja nyt ne kaikki jäivät meille henkilökohtaisiin matkatavaroihin... Pyörä lentää Helsinkiin asti British Airwaysilla ja rahti-ja huolintakustannuksiksi muodostui 1600 USD.
 
Pyörä siis jäi kentälle ja perjantaina piti hoitaa lentorahdin maksu: luottokortti ei tietenkään käynyt, joten ensiksi piti löytää pankki, josta sai kortilla riittävästi dollereita ulos. Seuraavaksi noudimme laskun ja pankkiyhteistiedot huolintafirmasta ja menimme huolintafirman osoittamaan pankkiin maksamaan laskun käteisellä. Tämän jälkeen palaismme takaisin huolintafirmaan maksukuitin kanssa ja saimme lopulliset huolintapaperit käteen. Tähän ”juoksemiseen” meni aikaa vajaat 5h...
 
Pakolliset kuviot tuli siis hoidetuksi kuitenkin melko nopeasti, DakarMotosin apu oli merkittävä, tiedämme tapauksia, joissa yksinkertaisten asioiden hoitaminen omatoimisesti on vienyt jopa kolme viikkoa. Vietimme Dakarin tiloissa muutaman yön ja tänä lyhyenä aikana tapasimme siellä viisi mielenkiintoista matkamotoristia, osa vasta tulossa ja osa lähdössä kotiin. Huikeita reissutarinoita maapallon joka kolkasta, oma reissumme oli näiden motoristien seurassa sieltä lyhyemmästä päästä, mutta hauskaa näiden kavereiden kanssa kyllä oli (iso joukko miehiä, yksi nainen ja kissa korjaamon nurkassa punkkaamassa!
 
Summa summarum:
  • reissumme sujui ilman ongelmia, pyörä toimi hyvin

  • käytimme matkaan ja nähtävyyksiin riittävästi aikaa, ajosuorituspaineita ei ollut (vajaa 5 kk, ja n. 26000 km)

  • huollot ja renkaiden vaihdot kannattaa miettiä etukäteen (tai tehdä itse), varaosia esim. BMW R1200GS:ään ei ole näissä maissa muualla kuin Buenos Airesissa, Cordobassa, Santiagossa, La Pazissa ja Limassa. Osien tilaamiseen voi mennä viikkoja. Sorateilla nappularenkaat olisivat olleet tarpeen, mutta kaksipäälläajossa vararenkaat eivät mahtuneet mukaan.

  • lisäbensakanisteri olisi ollut joitakin kertoja hyödyksi, huoltoasemilla oli välillä jakeluongelmia syistä tai toisista, yleensä kylistä löytyy kuitenkin aina joku, jolla on myydä bensaa. Pitkät tankkausvälimatkat on myös syytä pitää mielessä.

  • poliisien kanssa emme kohdanneet ongelmia, meillä ei ollut kiire ja ajonopeutemme pysyivät kohtuullisina

  • suurimman osa matkaa ajoimme asfaltilla, n. 5000 km oli soraa, mutaa, jne... rauhallisella ajolla ja hätäilemättä näistäkin selvisimme

  • bensan hinnat: Argentiina n. 0,70 e, Chile ja Peru n. 1 e, Bolivia 0,50 e. Argentiinassa ja Chilessä sai suhteellisen helposti 95-oktaanista, Perussa 84-oktaanista ja Boliviassa vain 80- oktaanista.

  • lähes poikkeuksetta ihmiset olivat erittäin ystävällisiä ja avuliaita, meiltä ei pöllitty mitään muuta kuin Heikin kahdet kalsarit pyykkinarulta

  • pyörä oli öisin aina lukittujen ovien/porttien takana ja varmistettuna ketjulukolla

  • muutaman sanan kapulaespanjalla selvisimme suhteellisen hyvin, mutta paremmalla espanjan kielitaidolla olisi päässyt enemmänkin ihmisten arkeen mukaan

  • majapaikkoja oli helppo löytää: Argentiinassa ja Chilessä leirintäalueet ovat yleisiä, Perussa ja Boliviassa taas ei. Hostelien/hotellien hinta/laatutaso vaihtelee, sähkön ja veden (ja lämpimän) kanssa voi olla ongelmia

  • ilmainen WiFi-yhteys löytyy lähes kaikkialla

  • käteistä sai Visalla ja Mastercardilla automaateista, joskus ei kuitenkaan mitään, Boliviassa automaatteja on vain suuremmissa kaupungeissa. Dollareita kannattaa pitää varavaluuttana.

  • hintataso Suomeen verrattuna on edullinen. Chile on kallein, esim. Santiago lähes Suomen hintatasoa, Boliviassa taas kaikki on lähes ”ilmaista”

  • ruoka on yleensä hyvää ja edullista (tosin välillä erittäin ”italialaisvaikutteista” pastaa, pizzaa jne), vältyimme pahimmilta vatsataudeilta

  • matkamme aikana tapasimme useita motoristeja (muutamia heistä muutamankin kerran eri paikoissa), mm. saksalaiset Fredin, Frankin, Janan&Patrickin, Mikan, itävaltalaisen Phillipen, brasilialaiset Luizin&Anan, ranskalaisen Loicin, kandalaiset Markin &Michaelin, Gusin, uusiseelantilaisen Kimin, amerikkalaisen Garyn, Joen, australialaiset Benin, Russin... ja useita muita. Osa heistä jatkaa matkaansa ja elämäänsä maailman maanteillä vielä vuosikausia.


"Four wheels move the body, two wheels move the soul"

 
 
Tämä reissu on paketissa, seuraavan reissun suunnittelu voi alkaa?
 
 

    Buenos Aires

    lähettänyt Heikki Mustonen 17.3.2011 klo 13.49   [ 17.3.2011 klo 17.35 päivitetty ]

    To 17.3.2011

     
    Kaikki päättyy aikanaan.... 25905 km!
     
     

    Takaisin Argentiinassa

    lähettänyt Heikki Mustonen 15.3.2011 klo 11.46   [ 15.3.2011 klo 12.58 päivitetty ]

    Ke 9.3. - ti 15.3.2011
     
    Ajoimme illalla rajalta 150 km Humahuacan kylään ja majoitumme pieneen hosteliin. Ongelma oli, että meillä ei ollut riittävästi pesoja, kylän pankkiautomaatti ei hyväksynyt luottokortteja eikä hostelin pitäjälle kelvannut dollarit. Ehdotin jo, että jäämme muutamaksi päiväksi siivoamaan...Lopulta pääsimme kuitenkin dollareista yhteisymmärykseen.
     
     
     
    Aamulla jatkoimme Ruta 9:ää kohti etelää, vuoristoseutu alkoi jäädä taakse ja ”laskeuduimme” pikku hiljaa alaspäin. Ja hyvin äkkiä jälleen huomasimme, että Argentiina on entisellään: tuuli alkoi riepotella entiseen malliin. Vessapaperin laadussakaan ei ollut kehumista. Seuraavat 1000 km metsästimme myös bensaa, Saltassa sitä löytyi kolmannelta huoltoasemalta, Saltan – Tucumanin välillä jouduimme kääntymään ja ajoimme 35 km takaisin päin täyttääksemme tankin. Ja eteen päin mentäessä pysähdyimme lähes joka huoltoasemalla tilannetarkastukseen: ei ole bensaa, mutta 60 km:n päästä löytyy... Jakeluhäiriön syy ei meille selvinnyt, tankkiautoja tuli kuitenkin vastaan kymmenittäin. Onneksi aurinko paistoi ja lämpötilat keikkuivat + 30 – 35 asteen tietämissä, metsäisiä ja vihreitä maisemia oli jälleen mukava katsella karujen vuoristoseutujen jälkeen.
     
    Pyörimme Saltan maisemissa (museon jäätynyt muumiotyttö, patsaita, pinkki-kermanvärinen katedraali, TV:ssä Aki Kaurismäen elokuva) muutaman päivän,
     
     
     
     
     
     
     
    lekottelimme uima-altaalla Thermas de Rio Hondon kylässä yhden illan
     
     
     
    ja vietimme viikonlopun Sierra de Cordoban maisemissa Alta Craciassa (Ernesto Che Guevaran kotimuseo).
     
     
     
     
     
    Alta Craciasta ajoimme pientä vuoristotietä seuraavaan pikkukylään, Villa General Belgranoon, joka lienee Argentiinan saksalaisin kylä. Täällä ei juuri erota, olisiko Saksassa, Itävallassa vai Sveitsissä, paitsi että paikalliset puhuvat vain espanjaa. Tarjolla siis olutta ja kucheneitä, mutta pikku-Heidiä ei nähty! Belgranossa nautimme vuoristoilmasta ja aurinkoisista päivistä uima-altaalla, jossa oli lämmitetty vesi.
     
     
     
    Keskiviikkona meillä on edessä reissun viimeinen ajopäivä, reilut 800 km tuulisen Pampan halki Buenos Airesiin!
     

     

    1-3 of 3