Etelä-Amerikka 4, loppumatka Argentiinassa blogi 2011
Viimeiset väännöt
|
To 17.3.- la 19.3.2011
Palasimme siis takaisin lähtöpaikkaamme eli DakarMotorsiin, Buenos Airesisissa hieman nopeutetulla aikataululla: Sandra oli viestittänyt meille, että vkolla 12 Argentiinan kahden vapaapäivän vuoksi pyörän lähettämisen/järjestelyjen kanssa tulisi olemaan hankaluuksia! Siis ”vamos”, prosessi alulle vkolla 11, perillä pitäisi olla keskiviikkona ennen klo 18, jotta Sandra saisi sovittua torstaiksi pyörän paketoinnin lentokuntoon. Joten hujautimme Sierras de Cordoban maisemista 800 km:.n matkan Pampan yli, GPS sekosi tietenkin matkan aikana ja sähläsimme Rosarion ohikulkuteillä tietöiden vuoksi toista tuntia ylimääräistä, mutta siitäkin huolimatta tulimme pätkän 8 h:ssa... Ja GPS:kin palautui jälleen toimintakuntoon, joten BA:ssa suunnistus onnistui nappiin, suoraan DakarMotorsin ovelle.
Torstaina Heikki ajoi lentokentälle 35 km:m matkan ja palasi sieltä 3 h myöhemmin taksilla. Pyörä päätyi export-halliin, jossa hän irrotti etupyörän, peilit ja etupleksin sekä käänsi ohjaustangon alas. Pyörä kiinnitettiin hihnoilla puulavalle ja kelmut päälle. Näillä konsteilla paketin korkeutta saatiin lähes 40 cm matalammiksi (= 220 x 100 x 115 cm). Pyörän todellinen paino ei ole ratkaiseva, vaan tilavuus ja mitä pienempi paketti sen pienempi rahtikustannus. Mutta ongelmaksi muodostui, että sivulaukkuihin tai takaboxiin ei saanut laittaa mitään muuta kuin pyörän varaosia ja työkaluja. Ja laukut tarkastettiin tullin toimesta ennen paketointia. Tullessahan meillä oli suurin osa ajovarusteista boxeissa ja nyt ne kaikki jäivät meille henkilökohtaisiin matkatavaroihin... Pyörä lentää Helsinkiin asti British Airwaysilla ja rahti-ja huolintakustannuksiksi muodostui 1600 USD.
Pyörä siis jäi kentälle ja perjantaina piti hoitaa lentorahdin maksu: luottokortti ei tietenkään käynyt, joten ensiksi piti löytää pankki, josta sai kortilla riittävästi dollereita ulos. Seuraavaksi noudimme laskun ja pankkiyhteistiedot huolintafirmasta ja menimme huolintafirman osoittamaan pankkiin maksamaan laskun käteisellä. Tämän jälkeen palaismme takaisin huolintafirmaan maksukuitin kanssa ja saimme lopulliset huolintapaperit käteen. Tähän ”juoksemiseen” meni aikaa vajaat 5h...
Pakolliset kuviot tuli siis hoidetuksi kuitenkin melko nopeasti, DakarMotosin apu oli merkittävä, tiedämme tapauksia, joissa yksinkertaisten asioiden hoitaminen omatoimisesti on vienyt jopa kolme viikkoa. Vietimme Dakarin tiloissa muutaman yön ja tänä lyhyenä aikana tapasimme siellä viisi mielenkiintoista matkamotoristia, osa vasta tulossa ja osa lähdössä kotiin. Huikeita reissutarinoita maapallon joka kolkasta, oma reissumme oli näiden motoristien seurassa sieltä lyhyemmästä päästä, mutta hauskaa näiden kavereiden kanssa kyllä oli (iso joukko miehiä, yksi nainen ja kissa korjaamon nurkassa punkkaamassa!
Summa summarum:
Tämä reissu on paketissa, seuraavan reissun suunnittelu voi alkaa?
|
Takaisin Argentiinassa
|
Ke 9.3. - ti 15.3.2011
Ajoimme illalla rajalta 150 km Humahuacan kylään ja majoitumme pieneen hosteliin. Ongelma oli, että meillä ei ollut riittävästi pesoja, kylän pankkiautomaatti ei hyväksynyt luottokortteja eikä hostelin pitäjälle kelvannut dollarit. Ehdotin jo, että jäämme muutamaksi päiväksi siivoamaan...Lopulta pääsimme kuitenkin dollareista yhteisymmärykseen.
  Aamulla jatkoimme Ruta 9:ää kohti etelää, vuoristoseutu alkoi jäädä taakse ja ”laskeuduimme” pikku hiljaa alaspäin. Ja hyvin äkkiä jälleen huomasimme, että Argentiina on entisellään: tuuli alkoi riepotella entiseen malliin. Vessapaperin laadussakaan ei ollut kehumista. Seuraavat 1000 km metsästimme myös bensaa, Saltassa sitä löytyi kolmannelta huoltoasemalta, Saltan – Tucumanin välillä jouduimme kääntymään ja ajoimme 35 km takaisin päin täyttääksemme tankin. Ja eteen päin mentäessä pysähdyimme lähes joka huoltoasemalla tilannetarkastukseen: ei ole bensaa, mutta 60 km:n päästä löytyy... Jakeluhäiriön syy ei meille selvinnyt, tankkiautoja tuli kuitenkin vastaan kymmenittäin. Onneksi aurinko paistoi ja lämpötilat keikkuivat + 30 – 35 asteen tietämissä, metsäisiä ja vihreitä maisemia oli jälleen mukava katsella karujen vuoristoseutujen jälkeen.
Pyörimme Saltan maisemissa (museon jäätynyt muumiotyttö, patsaita, pinkki-kermanvärinen katedraali, TV:ssä Aki Kaurismäen elokuva) muutaman päivän,
      lekottelimme uima-altaalla Thermas de Rio Hondon kylässä yhden illan
  ja vietimme viikonlopun Sierra de Cordoban maisemissa Alta Craciassa (Ernesto Che Guevaran kotimuseo).
    Alta Craciasta ajoimme pientä vuoristotietä seuraavaan pikkukylään, Villa General Belgranoon, joka lienee Argentiinan saksalaisin kylä. Täällä ei juuri erota, olisiko Saksassa, Itävallassa vai Sveitsissä, paitsi että paikalliset puhuvat vain espanjaa. Tarjolla siis olutta ja kucheneitä, mutta pikku-Heidiä ei nähty! Belgranossa nautimme vuoristoilmasta ja aurinkoisista päivistä uima-altaalla, jossa oli lämmitetty vesi.
  Keskiviikkona meillä on edessä reissun viimeinen ajopäivä, reilut 800 km tuulisen Pampan halki Buenos Airesiin!
|
1-3 of 3