|
Su 2.1.11 – ke 5.1.11
Suunta kohti pohjoista - vaihteeksi Ushuaian aamu oli auringonpaisteinen ja melkein tyyni, joten mikäpä oli aloittaa vuoden ensimmäinen ajopäivä.
  Lähdimme kipuamaan jälleen vuoren rinteitä ylöspäin. Reitti meillä oli täysin sama kuin tullessakin. Reilun 300 km:n ajon jälkeen pysähdyimme Rio Grandeen, jossa majoituimme leirintäalueelle meren rannalle. Camping Nautical Club tarjosi myös sisämajoitusta, joka tarkoitti patjapaikkaa urheilusalin lattialla. Eipä ollut ketään muita paikalla, joten levittäydyimme kasseneimme yhteen nurkkaan. Myöhemmin illalla paikalle tuli argentiinalainen fillaristi, vanha tutttumme Fred ja automatkalijoina argentiinalainen pariskunta. Pariskunta ainakin otti leirintämatkailun kirjamellisesti, koska he pystyttivät telttansa salin lattialle!
  Maanantain sää oli aamulla kolea ja pilvinen. Starttasimme yhdessä Fredin kanssa jo ennen klo 8, edessä oli jälleen rajanylitys ja lauttamatka sekä ajomatkaa Chilen Puerto Natalesiin, vajaa 600 km. Tästä lähes puolet olisi hiekkatietä. Tie ja maisemat Rio Grandesta San Sebastianiin olivat täysin sumun peitossa. Rajamuodollisuudet sujuivat nopeasti ja olimme jälleen Chilen puolella. Rajan jälkeen kurvasimme pienemmälle hiekkatielle kuin menomatkalla, tämä olikin parempikuntoinen verrattuna pääväylään, tosin hieman pidempi. Ja kiirettä piti pitää, että ennättäisimme matkan varrella olevalle ainoalle huoltoasemalle, Cerro Sombreroon, ennen klo 12 alkavaa siestaa. Ja olimme perillä juuri ja juuri, minuutti ennen sulkemista.
  Lauttamatkan jälkeen yllätti reissun ensimmäinen vesisade, kaksi tuntia tihkua ja kovempaa sadetta, onneksi tässä vaiheessa olimme jo asfaltilla, joten suuremmalta kuramäärältä vältyttiin. Loppumatkasta selkeni ja saavuimme 11 h ajomatkan jälkeen Puerto Natalesiin.
  Puerto Natales on vanha kalastajakaupunki,tosin elinkeino on hiipumassa ja kalat kalastetaan nykyisin kalanviljelyslaitoksilta, tämän päivän pääelinkeino on pääosin turismi. Katukuvaa hallitsevat kuitenkin edelleen vanhat, värikkäät peltitalot, joissa on hostelleja, hotelleja, bed&breakfast -majapaikkoja, ravintoloita, matkamuistokauppoja, retkeilytarvikeliikkeita, jne. Toinen katukuvaa hallitseva piirre on Gore-Tex eli kaupunki on täynnä retkeilijöitä, joiden kohde on Torres del Paine -kansallispuisto. Ja luonnonpuistoon oli meilläkin aikomus.
    Tiistain pyörimme kaupungilla ja selvittelimme järkevimmän ajoreitin puistoon ja puistossa, alue sijaitsee n. 100 km päässä kaupungista, siellä pääsee ajamaan noin sadan kilometrin matkat teitse. Tällä reitillä ei ole ainuttakaan huoltoasemaa, joten ylimääräisiin kurvailuihin ei olisi varaa.
Seuraavana aamuna lähdimme tankki täynnä matkaan. Torres del Painea kehutaan Chilen kauneimmaksi luonnonpuistoksi. Eikä suotta, maisemat ovat suorastaan mykistävät, graniittisia lumihuippuisia vuoria, 15 yli 2000 metriin kohoavaa huippua, turkoosinsinisiä järviä, jokia, vesiputouksia, jäätiköitä, vihreitä laaksoja, metsäisiä kukkuloita, mutkaisia teitä, nisäkkäitä, lintuja. Alueella on patikoijille runsaasti merkittyjä vaellusreittejä ja kymmeniä leirintäalueita.
Ajoimme ensin Lago Greylle suunnitelmissa tehdä venematka jäätikön reunalle, mutta risteilyt oli peruttu tältä päivältä, joten patikoimaan! Reilun 3 km:n lenkin jälkeen päädyimme järven rannalle, jossa massivisen isot jäälohkareet kelluivat vastaan. Ihailimme niitä aikamme ja tarvoimme takaisin – meilläkin goret niskassa, tosin jälleen nämä raskaansorttisemmat.
    Ajelimme päivän hiekkateitä pitkin maisemia ihaillen, eläimiin ei törmätty, vaikka niin toivoimme näkevämme muutaman kondorikotkan. Eläimet löytyivät vasta päästyämme puiston ulkopuolelle: nanduja, guanokoita ja jokunen kettu. Hiekkatierytkytysten seurauksena takalokasuojan kiinnityspultit olivat murtuneet ja lokasuoja retkotti enää yhden pultin varassa, joten siirrettiin se kuorman päälle koristeeksi.
      |
 |
|
|
|
