|
Ke 17.11. - pe 19.11.2010
Teksti Ulla Mustonen, kuvat Heikki Mustonen
Argentiina
Köröttelimme aamupäivällä 160 km hyvää tietä pitkin Mendozaan. Jäimme ydinkeskustan kahvilaan ihmettelemään mihin mennään ja sorruimme tilaamaan juusto-kinkkuleivät. Hetken keskustassa pyörittyämme löysimme mukavan majapaikan, muutaman korttelin päästä keskustan Independence-puistoa.
 Mendoza vaikutti viihtyisältä paikalta: leveitä, puustoisia bulevardeja ja useita puistoja. Tuli mieleen, että täällähän voisi vaikka asua, jos jaksaisi olla huolehtimatta seuraavasta maanjäristyksestä, sillä Mendoza on kaikkein maanjäristysherkimmällä alueella Argentiinassa. Viimeisin järistys kaupungissa oli vuonna 2006.
Torstaina ajoimme länteen lähelle Chilen rajaa, kohteena Aconcagua, joka on Amerikan korkein vuori, 6960 m. Matkaoppaiden mukaan tie vuorille on yksi Argentiinan kauniimmista. Hyväpintainen tie kiemurteli vuorten välissä Mendoza-joen vartta pitkin. Matkalla vuorille pysähdyimme Uspalletan kylään kahville,
Seven Years In Tibet -elokuvan näkymät löytyvät tämän kylän maisemista ja kylän Tibet-kahvilaa mainostetaan Brad Pittillä – ja kahvilasta ei edes saanut kahvia! Siis olisko pitänut mennä oikeasti Tiibettiin!
Kylän jälkeen nousimme yli 2800 metriin, Andit olivat auringnonpaisteessa mahtavan näköiset ja vuorten värikirjo upea. Acoancaguan huiput olivat lumenpeitossa ja osittain myös pilvien peitossa.
    Puente del Inca -kylän matkamuistokojuista olisi saanut villapaitaa, myssyä ja sormikkaita, ne olisivat olleet kyllä tarpeen, sillä jäätävän viileä tuuli vuorillla kävi äkkiä luihin ja ytimiin.
Palasimme samaa reittiä takaisin ja maisemat olivat jälleen kuitenkin aivan erinäköiset kuin ylöspäin mentäessä. Mendozaan palaessamme jotkut mielenosoittajat tukkivat kaupunkiin tulevan moottoritien kaikki kaistat, rovioita tiellä jne., joten liikenneruuhka oli melkoinen – aikamme jonossa seistyämme totesimme, että piennarta pitkin pääsee nopeasti eteenpäin... Pienen päiväreissun pituudeksi tuli yli 400 km.
Perjantaina siirryimme eteenpäin San Rafaeliin, vajaat 300 km. Jälleen hienoa asfalttitietä, tasankoa ja ylämaata n.1000 m:n korkeudessa, hidastavana tekijöinä ainoastaan useita poliisikontrolleja. Vähän ennen San Rafaelia käännyimme länteen ja muutaman kymmenen kilometrin päästä, matkasta puolet kapeaa pehmyttä soratietä, löytyi upea järvimaisema Rio Diamante -joen varrelta.
    Ennen rantaa oli puomi ja meille kerrottiin, etteivät mökki tai hotellimajoitukset ole vielä auki, mutta ravintolaan toki pääsee. No, tortellinit neljän juuston kastikkeella kauniissa maisemassa maistuivatkin. Maisemat todella timanttia ja harmi, kun jouduimme siirtymään takaisin San Rafaeliin. Majoituksen löydyttyä kaupungista kävelimme lähikatuja, tunnelma on kuin San Juanissa, puita on runsaasti keskustassa ja turisteja ei juurikaan näy.
Matkalla San Rafaeliin poikkesimme Bianchen viini/shampanjatilalle, varmuuden vuoksi pyörän takaboxiin päätyi pullolliset tintoa, blancoa ja rosadoa, shampanjat maisteltiin jo tehtaalla. San Juanin, Mendozan (70% Argentiinan viineistä tulee täältä), San Luisin ja San Rafaelin alueet ovat Argentiinan merkittävintä viinialuetta ja alueelta löytyy satoja viinitiloja ja huippulaatuisia viinejä. Erinäisiä rypälelaatuja on maisteltu ja voi sanoa: ei pahaa! Mainostetaan muutamaa: malbeck, borgona, syrah...
  |
 |
|
|
|
