|
Ke 16.3.- la 19.3.2011
Teksti Ulla Mustonen, kuvat Heikki Mustonen
Argentiina
Palasimme siis takaisin lähtöpaikkaamme eli DakarMotosiin, Buenos Airesisissa hieman nopeutetulla aikataululla: Sandra oli viestittänyt meille, että vkolla 12 Argentiinan kahden vapaapäivän vuoksi pyörän lähettämisen/järjestelyjen kanssa tulisi olemaan hankaluuksia! Siis ”vamos”, prosessi alulle vkolla 11, perillä pitäisi olla keskiviikkona ennen klo 18, jotta Sandra saisi sovittua torstaiksi pyörän paketoinnin lentokuntoon.
  Joten hujautimme Sierras de Cordoban maisemista 800 km:.n matkan Pampan yli, gps sekosi tietenkin matkan aikana ja sähläsimme Rosarion ohikulkuteillä tietöiden vuoksi toista tuntia ylimääräistä, mutta siitäkin huolimatta tulimme pätkän 8 h:ssa... Ja gps:kin palautui jälleen toimintakuntoon, joten BuAi:ssa suunnistus onnistui nappiin, suoraan DakarMotosin ovelle.
Torstaina Heikki ajoi lentokentälle 35 km:m matkan ja palasi sieltä 3 h myöhemmin taksilla. Pyörä päätyi export-halliin, jossa hän irrotti etupyörän, peilit ja etupleksin sekä käänsi ohjaustangon alas. Pyörä kiinnitettiin hihnoilla puulavalle ja kelmut päälle. Näillä konsteilla paketin korkeutta saatiin lähes 40 cm matalammiksi (= 220 x 100 x 115 cm). Pyörän todellinen paino ei ole ratkaiseva, vaan tilavuus ja mitä pienempi paketti sen pienempi rahtikustannus. Mutta ongelmaksi muodostui, että sivulaukkuihin tai takaboxiin ei saanut laittaa mitään muuta kuin pyörän varaosia ja työkaluja. Ja laukut tarkastettiin tullin toimesta ennen paketointia. Tullessahan meillä oli suurin osa ajovarusteista boxeissa ja nyt ne kaikki jäivät meille henkilökohtaisiin matkatavaroihin... Pyörä lentää Helsinkiin asti British Airwaysilla ja rahti-ja huolintakustannuksiksi muodostui 1600 USD.
  Pyörä siis jäi kentälle ja perjantaina piti hoitaa lentorahdin maksu: luottokortti ei tietenkään käynyt, joten ensiksi piti löytää pankki, josta sai kortilla riittävästi dollareita ulos. Seuraavaksi noudimme laskun ja pankkiyhteistiedot huolintafirmasta ja menimme huolintafirman osoittamaan pankkiin maksamaan laskun käteisellä. Tämän jälkeen palaismme takaisin huolintafirmaan maksukuitin kanssa ja saimme lopulliset huolintapaperit käteen. Tähän ”juoksemiseen” meni aikaa vajaat 5 h... Pakolliset kuviot tuli siis hoidetuksi kuitenkin melko nopeasti, DakarMotosin apu oli merkittävä, tiedämme tapauksia, joissa yksinkertaisten asioiden hoitaminen omatoimisesti on vienyt jopa kolme viikkoa.
Vietimme Dakarin tiloissa muutaman yön ja tänä lyhyenä aikana tapasimme siellä viisi mielenkiintoista matkamotoristia, osa vasta tulossa ja osa lähdössä kotiin. Huikeita reissutarinoita maapallon joka kolkasta, oma reissumme oli näiden motoristien seurassa sieltä lyhyemmästä päästä, mutta hauskaa näiden kavereiden kanssa kyllä oli (iso joukko miehiä, yksi nainen ja kissa korjaamon nurkassa punkkaamassa!).
|
 |
|
|
|
