|
Pe 5.11. - la 6.11.2010
Teksti Ulla Mustonen, kuvat Heikki Mustonen
Argentiina
Puerto Iguazu sijaitsee kukkulalla Iguazu ja Alta Parana -jokien yhtymäkohdassa. Turistikylä on täynnä majoituspaikkoja, matkamuistomyymälöitä ja ravintoloita.
Perjantaina, sateen päätyttyä kävelimme kaupungin satamaan ja edelleen näköalapaikalle Hito Tres Fronteras, josta Argentiinan rajapyykiltä avautui näköalat jokien yli Brasilian ja Paraguayn rajapyykeille.
  Jokien takaiset maisemat näyttivät viidakkoisilta puskilta, autolautta kuljetti matkustajia Iguazun satamasta Parguayn puolelle.
Lauantaina heräsimme jo varhain ja ajoimme bussilla parinkymmenen kilometrin päähän Cataratakseen, Iguazun kansallispuistoon. Argentiinan puolella oleva kansallispuisto on lähes 70.000 ha kokoinen alue ja Brasilian puolelta löytyy oma puistonsa. Suurin osa putouksista, 80 %, sijaitsee Argentiinan puolella käsittäen satoja vierekkäisiä putouksia lähes 4 km:n leveydeltä. Iquazun (suuri vesi) sanotaankin olevan maailman levein vesiputos. Vain 15 pesoa maksavan bussimatkan jälkeen ulkomaalaiset vierailijat maksavat 85 peson aluemaksun. Alueella liikutaan osittain pienellä turistijunalla, joka nopeuttaa liikkumista.
Vesihöyryn kostuttamia kävelyteitä ja metallirakenteisia kävelysiltoja pitkin kuljetaan halki trooppisen viidakon putousten yli ja niiden vierelle. Portaita on runsaasti, joten vierailu käy myös kunnon jumpasta. Kävimme ensin Garganta del Diablo (paholaisen nielu) -putouksella. Kosken pauhu ja jyly kuului jo kaukaa ja näkymä oli vaikuttava, vaikka aamusumu vielä osaksi peitti maisemaa.
Taivas onneksi kirkastui, kun siirryimme muille putouksille.
      Kansallispuistossa on runsaasti meille tuntemattomia lintuja ja eläimiä, osa niistä on uhanalaisia. Heti päivän aluksi näimme kaukaa värikkään tukaanin, mutta kuvaa emme ehtineet linnusta saada. Coatimundit (sekoitus pussikarhuaa, kissaa ja muurahaiskarhua) kulkivat ihmisten jaloissa ja varastelivat välipaloja itselleen. Muutama liskon ja paljon perhosia onnistuimme myös näkemään.
    Trooppinen kasvillisuus oli myös mahtavaa: liaaneja, palmuja, lehtipuita, havupuita useita eri lajeja, tunnistettavia muutamat palmut ja sitten ne loput kymmenen tai sata lajia, joista ei aavistustakaan, mitä olivat. Viidakkoveitsen kanssa pusikoissa olisi eteenpäin päässyt! Mutta turistit pidettiin tarkasti kävelypoluilla, ja toisaalta maasto oli välillä myös louhikkoista, joten kulku kosteilla kivilla ja oksilla olisi ollut liiankin vaarallista.
|
 |
|
|
|
