|
Ke 23.2. - su 27.2.2011
Teksti Ulla Mustonen, kuvat Heikki Mustonen
Bolivia
La Pazissa, maailman korkeimmassa pääkaupungissa, vierahti viisi päivää tosi nopeasti. Vietimme kaupungissa jälleen turistielämää: mielenkiintoisia museoita (mm. koka-museo), taidenäyttelyitä, kirkkoja, toreja, yms. Vei kylläkin muutaman tovin, että jalankulkijana uskaltautui muun liikenteen sekaan, muutama silmäpari lisää edessä ja takana olisi ollut tosi tarpeen. Autoilijat eivät piittanneet jalankulkijoista pätkääkään, juuri kun luulit, että vihreä palaa suojatiellä, niin eikös vielä jostain viisi autoa porhalla ohi varpaita hipoen. Loppupäivinä oppi sitten viimenkin luovimaan sujuvasti muun porukan mukana katujen yli. Lisäksi oli oltava koko ajan varuillaan, ettei taskuvarkaiden käsi ujuttautunut taskuihin!
    Sadekuuroja tuli runsaasti, yöllä sekä päivällä, kuurot kestivät puolesta tunnista useampaan tuntiin, vettä tuli paljon! Sadekuurojen vuoksi tuli ajettua mm. kaksi turistibussikierrosta, olivat tosin erilaiset, joten tuli nähtyä kaupunki laidasta laitaan ja kävimme mm. Luna de Valleyssa ihmettelemässä eroosion muovaamia vuorenkukkuloita.
Tapasimme kaupungissa myös saksalaiset motoristit Janan ja Patrickin, näimme heidät edellisen kerran El Calafatessa, Argentiinassa, vajaat kaksi kuukautta sitten. Juttu luisti mukavasti matkakokemuksia vertaillessa ja vietimmekin heidän kanssaan pari päivää kaupunkia ja ravintoloita kierrellen.
  La Pazin kuuluisimpia nähtävyyksiä on Mercado de Hecheria, noitatori - kauppiaiden ulkonäöllä lienee oma osuutensa torin nimeen. Mitä torilta sitten löytyy: tietenkin kaikenlaista turistitavaraa laidasta laitaan, mutta lisäksi erinäinen määrä rituaalisia ja ”uhrimenoihin” tarkoitettuja esineitä ja tarvikkeita: hallusinogeenisiä kaktuksia, kondorikotkien sulkia, kokateetä, kiviamuletteja, erilaisia yrttejä, Äitä Maalle (Mama Pacha) tarkoitettuja karkkeja (on kuulema makean perään), kurttuisia laaman sikiöitä, jne. Kuolleet laaman sikiöt ovat monen uskonnollisen rituaalin tärkeä osa, esim. talon perustuksiin haudattu sikiö tuo onnea uuteen kotiin! Onneksi sikiöt eivät mahtuneet kasseihimme, joten piti tyytyä pienempiin matkamuistoihin.
    Sunnuntai-illan huipennus oli ”Cholitas wrestling” -painiottelu El Alton kapungissa, jonne köröttelimme bussilla lähes tunnin. Urheiluhallissa oli jo sinne saavuttuamme tiivis tunnelma, turisteille oli varattu parhaat paikat aivan painikehän ulkopuolelta ja paikalliset kansoittivat loput hallin penkeistä, joten vapaapaini lienee myös paikallisten oma ”urheilulaji”. Shown erikoisuus ovat painivat cholitat, perinneasuihin pukeutuneet naiset, joiden monikerroksiset hameenhelmat nousivat korviin naisten lentäessä tantereeseen.
        Meno kehässä oli mieletöntä teatteria (tai osittain ehkä tottakin), naamioituneet miehet, cholitat, kääpiö ja tuomari - jonka puoluellisuus tai puoluettomuus oli kyseenalaista - mätkivät toisiaan olan takaa ja viskoivat toisiaan kehän reunoille sekä lattiaan. Eikä kehä edes riittänyt, vaan ns. turva-alue oli myös aika-ajoin painipaikkana, painijoita viskottiin välillä jopa yleisön sekaan turva-aitojen ylitse, yleisö viskoi popcornia, limpparipulloja, mätiä omenoita ei-pidetyn hahmon päälle. Kaikki sallittua -meninki oli välillä jopa vähän pelottavaa, kun turvamiehiäkin vedettiin välillä turpaan... Itse selvisimme tästä painista epämääräisellä ”vaahtokylvyllä” (vaahtosprayta) ja Heikki sai lisäksi naamaansa kuortuksen punaista ”jellyä”.
El Altosta laskeuduimme La Pazin keskustaan kuullaksemme BBC:n uutisista kaupungilla sattuneesta luonnonkatastrofista. Kaupunkikierroksella tapaamamme opas oli kertonut meille muutama päivä aikaisemmin, että miten he ovat onnekkaita, kun heillä ei ole maanjäristyksiä tai tulivuorten purkauksia, mutta rankat sateet aiheuttavat silloin tällöin maanvyörymiä kaupungin rinteille levittäytyvissä kaupunginosissa johtuen vuorten hiekkaisesta maaperästä. Sateiden aiheuttama isompi vyörymä oli illalla pyyhkäissyt jonkun rinteen matalaksi ja hävittänyt kodit yli tuhannelta ihmiseltä, iso menetys ihmisille, joilla muutenkaan ei ole juuri mitään. Itkeviä mammoja ja pappoja TV-ruudussa: kaikki meni! Kuolonuhreilta vältyttiin!
|
 |
|
|
|