|
Ma 14.2. - ke 16.2.2011
Teksti Ulla Mustonen, kuvat Heikki Mustonen
Peru
Cusco, maailman napa, aikoinaan inkavaltion keskus, on sekoitus vanhojen inkakauden rakennusten rippeitä sekä espanjalaisten siirtomaavallan aikaisia barokkityylisiä rakennuksia. Kaupungin keskus on entinen Huacaypata-aukio, nykyisin Plaza de Armas ja aukion ympärillä levittäytyy kymmenien korttelien laajuinen vanha kaupunki kapeine katuineen.
    Majailimme aukiolta korttelin päässä olevassa Casa Grandessa, keskustaan saapuessamme eräs ”sisäänheittäjä” pongasi meidät ja opasti kyseiseen paikaan ”with special price for you” ja pyörälle parkki sisäpihalla. Paikka oli ihan ok, kohtuuhintainen, mitä nyt huone oli kolea ja pimeä.
Cusco sijaitsee yli 3350 m:n korkeudessa – mutta sijainti oli erinomainen. Maanantaina jalkauduimme kaupungille, kaikki kaupungin historialliset kohteet ja nähtävyydet on hinnoiteltu, voit ostaa 10 päivän pääsylipun kaikkiin mahdollisiin kohteisiin tai 10 pv:n muutaman museon tai muutaman kirkon käsittävän pääsylipun. Ja joihinkin kohteisiin myytiin myös ovella yksittäisiä lippuja. Esimerkiksi kaikkien kirkkojen ovet olivat lukittu ja turistit laskettiin sisään vain pääsylipulla. Kaupunki elää täysin turismilla ja turistejahan riittää, kaikki matkailijat kulkevat kaupungin kautta Machu Picchulle ja muihin Sacred Valleyn inkakyliin. Kaupungilla on satoja matkamuistomyymälöitä, ravintoloita, kahviloita, matkanjärjestäjiä ja lisäksi tulevat vielä katujen matkamuistotavaroiden myyjät, joka askeleella joku nykii hihasta tai tarjoaa jotain ostettavaa. Melko rasittavaa.
      Vierailimme muutamissa kirkoissa, mm. siirtomaakauden katedraalissa, joka itse asiassa onkin kolme kirkkoa, katedraalissa vierähti yllättäen yli kaksi tuntia ja harvoin on tämän upeampaa kirkkoa nähnyt, kymmeniä kullattuja alttareita, pyhimyspatsaita, valtavia maalauksia, freskoja, hopeaesineitä jne.
  Ja pyhimyksiä on joka tarkoitukseen, esim. pyhimys, jolta naiset käyvät rukoilemassa itselleen aviomiestä ja vastaavasti pyhimys, jolta miehet rukoilevat, miten pääsisi muijasta eroon! Espanjalais-italiaistyylisiin maalauksiin on usein yhdistetty paikallinen näkökulma, mm. ”Viimeisen aterian” tarjoilulautaselta löytyy, jälleen kerran, marsu.
Inkakohteista Qoorikancha, Auringon temppeli (aikoinaan täynnä kultaa), kertoo tänääkin inkojen mahtavasta kivenrakennustaidoista ja nähtävillä on vielä runsaasti käsittämättömän taidokkaasti tehtyjä kivimuureja.
Ja sitten Machu Picchulle, buukkasimme itsemme bussimatkalle ja jälkeenpäin ajateltuna olisi kannattanut tehdä tämä reissu omatoimisesti. Menomatka Picchulle kesti yli 8 tuntia, ensin bussilla vuoristoteitä ja inkakylien kautta Ollantaytamboon (tie päättyy tähän kylään), josta eteenpäin kahden tunnin junamatka Aguas Calientsin kylään ja lopuksi vielä puolen tunnin bussimatka ylös vuorille. Porukkaa bussissa oli noin 30 henkeä, joista miespuolisia amerikkalaisia noin puolet, heistä joku katosi aina joka pysähdysvälissä jonnekin, odottelua ja odottelua! Lisäksi viiveitä aiheuttivat matkanjärjestäjien sähläämiset lippujen kanssa, meillekin etukäteen annetut liput käsittivät vain paluuliput junamatkaan.
Machu Picchu (vanha vuori) oli kyllä näkemisen ja kokemisen arvoinen. 40 ha:n alueella, erittäin jyrkät rinteet, on temppeleitä, asuinrakennuksia, terasseja, portaikkoja ja oletusten mukaan kyseessä olisi 1400-luvulta peräisin oleva inkaylimystön lomapaikka. Inkojen hylättyä kaupungin sen valtasi viidakko ja paikka pysyi piilossa vuoteen 1911 asti, kaupunkia ei myöskään mainita espanjalaisten valloittajien muistiinpanoissa, joten salaperäisyys, syrjäisyys ja hämärän peittoon jäänyt käyttötarkoitus tekee tästä kiehtovan paikan ja mielikuvitus alkaakin äkkiä laukata!
  Picchulla kannattaa ehdottamasti osallistua opastetulle kierrokselle. Inkat reissasivat Cuscosta Machu Picchulle, vajaan 200 km matkan, neljässä päivässä, Inca Trailin 48 km:n matkaan patikoijilta menee tänä päivänä samat neljä päivää?! Meillä tämä bussireissu kesti 18h.
  Vuoriston ja Cuscon säät vaihtuivat tiuhaan, välillä helteistä auringopaistetta ja seuraavana hetkenä kaatosateita. Ja illat ja yöt viileitä. Tutkailimme hieman sääkarttoja ja päätimme viettää vielä keskiviikon Cuscossa.
Kaupungilla kierrellessämme näimme useita GS-bemarimotoristeja ja suuntasimme illalla Norton Rats Pubiin (motoristien treffipaikka Plaza del Armasin nurkalla) katsastamaan, olisiko heistä ketään paikalla.
  Bemaripyöräilijät olivat Globebustersin (www.globebusters.com) 8 kk:n maailmanympärimatkalla 16 pyörällä, matka oli alkanut marraskuun lopussa Euroopasta ja vauhti siis erittäin kova! Sikarinpolttelijamotoristien kanssa emme valitettavasti päässet jutun alkuun, mutta reissun vetäjän ja kyseisen firman omistajan Kevin Sandersin kanssa kävimme mielenkiintoisen juttutuokion, hän kertoili kokemuksiaan maailmanympärimatkoistaan ja tämän sekä vastaavien reissujen järjestelyistä. Rento tyyppi, ja aikoi muuten ottaa pitkän lepobreikin tämän reissun jälkeen.
TV-uutisten välähdys näytti sateiden murtaneen teitä Cuscosta pohjoiseen olevilla vuoristoteillä, joten Machu Picchusta ja Cuscosta tuli reissumme pohjoisin kääntöpiste, matkaa takana 21 700 ajokilometriä.
|
 |
|
|
|
