Teksti Ulla Mustonen, kuvat Heikki Mustonen
Peru
Vietimme Chalassa vielä toisenkin päivän, Heikki kärsi vuoristotaudin jälkimaininkeja tai jotain muuta ja katsoimme viisaimmaksi ottaa huilipäivän. Hotellin terassilla istuessamme kuulimme jotain, joka jotenkin kuulosti suomen kieleltä?! Hotellin takapihalle oli pysähtynyt bussi, josta purkaantui vajaan 20 hengen porukka kahvibreikille. Suomalaisporukka oli muutaman viikon Inka trail -reissulla Perussa ja matkalla Limasta kohti Arequipaa. Olivat hämmästyneitä meidät tavatessaan ja me yhtälailla – olimme onnistuneet välttelemään suomalaisia koko reissumme ajan ja aikomus oli päästä Buenos Airesiin törmäämättä kotomaalaisiin, ei siis ihan onnistuttu! Mutta ihan mukava oli vaihtaa kuulumisia heidän kanssaan.
Chalan päivästä tuli myös viimeinen Tyynenmeren äärellä vietetty (helle)päivä, koska reittimme jatkossa suuntautuisi kohti sisämaata ja sateita...
Seuraavana päivänä ajoimme vielä hetken valtavien dyynien vierustamaa rantaa - täällä muuten aura-autot puskevat hiekkaa pois teiltä – ja saavuimme iltapäivällä Nascaan. Nascassa (Nazca) teimme lauantaina retken yläilmoihin, 8-paikkainen Cessna kieputti meitä n. 40 minuutin ajan vasemmalle ja oikealle, ylös ja alas.
Parikymmentä kilometriä kaupungin ulkopuolella, aavikolla, sijaitsevat kuuluisat Nascan linjat, Nasca Lines, jotka parhaiten näkyvät yläilmoista. Kuviot ovat osittain yhdensuuntaisia ja geometrisiä viivoja, mutta myös erilaisia hahmoja, kuten valas, kippurahäntäinen apina, ”astronautti”, lintu, lisko, kondorikotka, hämähäkki, jne. ja arviolta 200 eaa – 600 jaa Paracas- ja Nasca-väestöjen tekemiä.
Kuviot löydettiin 1920-luvulla ja sen jälkeen lukuisat tiedemiehet/naiset ovat arvuutelleet näiden tarkoitusta ja merkitystä. Ja selityksiä lienee yhtä monta kuin tutkijoitakin, netistä löytyy näistä useita tarinoita.... Osa kuviosta on tuhoutunut, mm. Panamerican valtatie on katkaissut liskon hännän.
Meidän seuraava linja, ja kaikkea muuta kuin suora, oli jälleen vuoristotiellä, 660 km Andien ylitystä päästäksemme Cuscoon (Cuzco). Olimme aikaisemmin tavanneet sakasalaismotoristin, joka kertoi, että kyseinen reitti olisi juuri ja juuri päivässä ajettavissa. Lentoreissumme vuoksi oli melkein puolipäivä, kun pääsimme matkaan, joten tiedossa oli, että jostain vuoristokylästä olisi löydettävä seuraava yösija.
Nasca-Cuscon välinen tie on hyväkuntoinen ja päällystetty, joten kruisailu vuoren rinteillä kauniissa maisemissa oli jälleen suurenmoista. Ylöspäin noustessa lämpötilat laskivat vähitellen, lähtiessä oli +33 astetta ja pari tuntia myöhemmin enää +2 astetta. Olimme parhaimillaan yli 4300 m:n korkeudessa ja sääolot olivat vaihtuneet helteistä räntäsateisiin. Jälleen sumua, vesisadetta, lopulta räntäsadetta ja raekuuro ja kaiken kruunasi ukonilma. Tie muuttui lumiseksi ja sohjoiseksi, mutta onneksi ei menty pakkasen puolelle, joten tien pinta ei jäätynyt.
Rekkaliikennettä oli jälleen runsaasti ja kuskien ajotyyli oli kieltämättä melko ronskia: jyrkkämutkaisissa serpentiinessä rekat tulivat puolentoistakaistan leveydellä vastaan, joten itse etenimme tosi varovasti. Läpiajamiemme vuoristokylien näkymät olivat sateessa melko ankeat, pienä, matalia savimajoja, perheet kotiaskareissaan kadun varrella, soppakattilat kiehumassa ulko-oven edessä, naiset hiusten- ja pyykinpesulla jokipuroissa...
Illan suussa olimme ajaneet puolet matkasta ja pysähdyimme Chalhuangan kylään, josta löytyi muutama hotelli, yksi oli täynnä, toisen hotellin ainoaan vapaaseen huoneeseen oli sisäänkäynti pitkän ulkoparvekkeen kautta, kolmannessa oli vapaita huoneita ja autotalli pyörälle! Tämän hotellin huone oli siisti, ei lämmintä vettä ja kylmäkin loppui ennen kuin ehdimme suihkuun. Ja myöhemmin illalla hävisi sähköt. Sängyssä oli neljä peittoa, joten hyvin tarkeni!
Aamulla pyörää hakiessamme huomasimme autotallin takaosassa pienen marsufarmin, iltasapuskat olivat lihotuskuurilla.
Sunnuntaina ajoimme kauniin aurinkoisessa säässä, ”sveitsiläismaisemissa”, loppumatkan Cuscoon, tapasimme matkalla pari perulaista motoristia, joiden kanssa otimme valokuvia.
|