Sunnuntai 15 helmikuuta 2015 Ohitimme Carraran marmorilouhokset, Pisan ja Livornon, pysyimme poissa moottoriteiltä välttääksemme korkeat tiemaksut, ja ajelimme edelleen Via Aureliaa kauniiden pikku kylien läpi Piombinoon. Liikenne oli rauhallista ja aurinko lämmitti mukavasti. Piombinossa
meillä oli treffit majapaikkamme isäntäväen kanssa vasta illan
suussa, joten ennätimme käydä satamassa ostamassa laivaliput
Elballe. Ja satamasta olikin lyhyt matka takaisin keskustaan, jossa
vuokraisäntämme odottelivat meitä - jälleen ystävällinen
pariskunta, mutta asunto oli järkyttävä - kääk - tiedossa kaksi
yötä kyseisessä sotkupesässä... Nurkat täynnä
rakennustarvikkeita, ei lämmitystä, rikkonaisia huonekaluja,
keittiökaapin ovi jäi käteen, kaasu haisi! Onneksi sänky ja
petivaatteet olivat siistit, ja epämääräisestä suihkusta tuli
kuumaa vettä. Melkoista arpapeliä näiden kämppien kanssa!
Karkasimmekin välittömästi kaupungille, ulkona oli lämpimämpää
kuin sisällä. Hyisen kylmän yön jälkeen suuntasimme satamaan, laivalla (edestakainen matka 2 hlö + pyörä yht. 91€) kohti Toscanan saaristoa, johon kuuluu seitsemän saarta, suurin niistä Elba. Nousimme maihin Portoferrariossa. Kaupunkia ympäröi valtavat linnoitukset ja rannalla oli Euroopan vanhin majakka. Pieni Elban saari on vuoristoinen (Monte Capanne 1019 m) ja teitä pitkin pääsee saaren joka kolkkaan. Mineraaleja, rautamalmia, maanviljelystä ja turismia, ja historiaa antiikin ajoista lähtien. Saari on historiansa aikana ollut välillä unohdettu, välillä strategisesti tärkeä, meille kaiketi parhaiten tunnettu Napoleonista. Keisari, joka kruunasi itsensä keisariksi, hävisi lopulta taistelunsa v 1814 ja karkoitettiin Elballe. Napoleon päätyi itsenäisen saariruhtinaskunnan hallitsijaksi, sai pitää arvonsa ja arvonimensä ja hallita määrärahojensa turvin pientä valtakuntaansa."Minun saareni on niin pieni" ja vuotta myöhemmin Nappe olikin jo takaisin mantereella matkalla kohti Pariisia. Mutta tuskin mopolla... Kävimme Palazina dei Mulinissa, Napoleonin virka-asunnossa, ja kaupungin ulkopuolella sijaisevassa kesäasunnossa Villa San Martinossa - molemmat nykyisin museoina - kaverilla on kieltämättä ollut tyylitajua ja maku kohdallaan. Ja kyseiset palatsit ovat kuulema täysin identtiset Parisiissa sijaitsevien rakennusten kanssa. Portoferrarion lisäksi kävimme Marciana Marinassa, mutkainen vuoristotie johdatti meidät pikku kylään, jossa kaikki paikat olivat kiinni - palasimme nälkäisinä takaisin lähtöpisteeseen ja illan suussa laivalla takaisin manterelle, omaan pikku palatsiimme. Kylmän yön jälkeen tie vei kohti Roomaa... < Edellinen - Takaisin hakemistoon - Seuraava > |