Ohitimme Carraran marmorilouhokset, Pisan ja Livornon, pysyimme poissa moottoriteiltä välttääksemme korkeat tiemaksut, ja ajelimme edelleen Via Aureliaa kauniiden pikku kylien läpi Piombinoon. Liikenne oli rauhallista ja aurinko lämmitti mukavasti.

Piombinossa meillä oli treffit majapaikkamme isäntäväen kanssa vasta illan suussa, joten ennätimme käydä satamassa ostamassa laivaliput Elballe. Ja satamasta olikin lyhyt matka takaisin keskustaan, jossa vuokraisäntämme odottelivat meitä - jälleen ystävällinen pariskunta, mutta asunto oli järkyttävä - kääk - tiedossa kaksi yötä kyseisessä sotkupesässä... Nurkat täynnä rakennustarvikkeita, ei lämmitystä, rikkonaisia huonekaluja, keittiökaapin ovi jäi käteen, kaasu haisi! Onneksi sänky ja petivaatteet olivat siistit, ja epämääräisestä suihkusta tuli kuumaa vettä. Melkoista arpapeliä näiden kämppien kanssa! Karkasimmekin välittömästi kaupungille, ulkona oli lämpimämpää kuin sisällä.

Piombinon vanha historiallinen keskusta oli illalla täynnä säpinää, väkeä vauvasta vaariin, hengailua, seurustelua, kenelläkään ei kiire mihinkään. Jos muidenkin kämpät ovat samalla tasolla kuin meillä, niin mielummin porukka aikaansa kadulla viettääkin... Iltavalaistuksessa vanha satamakaupunki historiallisine  rakennuksineen oli viehättävä, kallion kielekkeellä sijaitsevalta Piazza Boviolta aukeni näkymä Elballe.

Hyisen kylmän yön jälkeen suuntasimme satamaan, laivalla (edestakainen matka 2 hlö + pyörä yht. 91€) kohti Toscanan saaristoa, johon kuuluu seitsemän saarta, suurin niistä Elba.

Nousimme maihin Portoferrariossa. Kaupunkia ympäröi valtavat linnoitukset ja rannalla oli Euroopan vanhin majakka. Pieni Elban saari on vuoristoinen (Monte Capanne 1019 m) ja teitä pitkin pääsee saaren joka kolkkaan. Mineraaleja, rautamalmia, maanviljelystä ja turismia, ja historiaa antiikin ajoista lähtien.

Saari on historiansa aikana ollut välillä unohdettu, välillä strategisesti tärkeä, meille kaiketi parhaiten tunnettu Napoleonista. Keisari, joka kruunasi itsensä keisariksi, hävisi lopulta taistelunsa v 1814 ja karkoitettiin Elballe. Napoleon päätyi itsenäisen saariruhtinaskunnan hallitsijaksi, sai pitää arvonsa ja arvonimensä ja hallita määrärahojensa turvin pientä valtakuntaansa."Minun saareni on niin pieni" ja vuotta myöhemmin Nappe olikin jo takaisin mantereella matkalla kohti Pariisia. Mutta tuskin mopolla...

Kävimme Palazina dei Mulinissa, Napoleonin virka-asunnossa, ja kaupungin ulkopuolella sijaisevassa kesäasunnossa Villa San Martinossa - molemmat nykyisin museoina - kaverilla on kieltämättä ollut tyylitajua ja maku kohdallaan. Ja kyseiset palatsit ovat kuulema täysin identtiset Parisiissa sijaitsevien rakennusten kanssa.

Portoferrarion lisäksi kävimme Marciana Marinassa, mutkainen vuoristotie johdatti meidät pikku kylään, jossa kaikki paikat olivat kiinni - palasimme nälkäisinä takaisin lähtöpisteeseen ja illan suussa laivalla takaisin manterelle, omaan pikku palatsiimme.

Kylmän yön jälkeen tie vei kohti Roomaa...

< Edellinen - Takaisin hakemistoon - Seuraava >