|
Ma 24.1. - pe 28.1.2011
Teksti Ulla Mustonen, kuvat Heikki Mustonen
Chile
Viikko alkoi huoltoaseman pihamaalla, oletus oli, että huollossa oli pyörään laitettu liikaa öljyä ja Heikki laski liiat pois.
Tyhjennyksen jälkeen jatkoimme rannikkotietä kohti pohjoista Vina del Surin (modernimpi versio Valparaisosta) läpi ja rannikon pikkukaupunkien ohi. Kaupungit olivat turisteilla kansoitettuja rantalomapaikkoja, muutoin Tyynenmeren rantaviiva oli kallioista, maisemat muuttuivat asteittain karummiksi ja kasvillisuus katosi lähes kokonaan.
  Välillä Panamerica (tie jatkuu aina Alaskaan saakka) vei sisämaahan, vuoria ylös ja rinnettä alas, lämmintä ja aurinkoista, mutta mereltä puhalteleva tuuli vilvoitteli mukavasti. Öljyä valui pyörästä edelleen, joten huoltoasemakeikkoja tuli matkan varrella useita. Illan suussa tulimme La Serana -kaupunkiin, jossa oli uimarantaa tarjolla kymmeniä kilometrejä ja auringonottajia vielä illallakin rannalla kylki kyljessä. Sattumalta löysimme pienen leirintäalueen aivan rannalta ja jätimme majapaikan etsimisen siihen.
  Valtameren aallot kohisivat yön läpi ja aamuherätyksen antoi leirintäalueen kukko heti auringon nousun jälkeen.
Tiistaista tuli täysi ajopäivä, suunta siis kohti pohjoista, Atacaman autiomaata, Norte Granden maakuntaan. Atacama sijaitsee Tyynenmeren vuoristojen ja Andien väliselle tasangolle ja ulottuu aina Chilen pohjoisosiin ja Peruun saakka, yli 1000 km: n mittainen alue. Noin neljäsosa maasta on siis aavikkoa (Chilen pituus 4300 km). Alue on maapallon kuivinta, ja löytyy paikkoja, joissa ei ole satanut 400 vuoteen. Aavikko on vanhaa asuinaluetta (9000 eaa) ja alueella on runsaasti nitraatti- ja kupariesiintymiä. Öljyvuotoa saimme välillä hieman topattua asettelemalla tulpanhatun juuren tiivistettä tiukemalle. Maisemat muutuivat La Serenan jälkeen vähitellen erämaaksi, kasvillisuus vain kaktuksia ja kaktuksia, kuivaa ja karua. Ja emme vielä edes olleet lähelläkään varsinaista autiomaata.
  Parin sadan kilometrin välein oli huoltoasemia ja muutamat tienviitat osoittivat kaivosalueille. Panamerican haittapuoli oli runsas rekkaliikenne. Heikkapölyn peittämän Copiapon kaivoskaupungin jälkeen löysimme pienen maisematien, joten siirryimme rekkaliikenteen seasta sille.
    Tie mutkitteli hiekkavuorten ja hiekkadyynien välissä, keskellä ei mitään, gps ei tunnistanut tietä lainkaan, kartan mukaan tien pitäsi päätyä rannikolle, ehkä... Matkan varrelta löysimme San Josen kaivoskyltin ja vahingossa olimme eksyneet alueelle, jonka kaivoksen uumenissa 33 mainaria vietti viime vuoden puolella useamman kuukauden kaivosonnettomuuden pelastustoimia odotellen. Teimme aluelle pienen luupin, kaivostoiminnasta ei ollut enää mitään jälkiä lukuunottamatta muutamaa porttivahtia.
  Ankeat ovat olleet oltavat kaivoksen kätköissä, mutta eipä ulkopuolellakaan ollut tarjolla mitään. Illalla päädyimme rannikolle pieneen Calderan kalastajakylään, jonne jäimme pariksi yöksi liottelemaan öljyisiä housunlahkeita. Ja nauttimaan upeista kesäisistä keleistä!
  Calderasta löytyi upea englantilaisten puuseppien rakennuttama kirkko 1860-luvulta, värejä täällä ei rakennuksissa säästellä, tässäkin keltaseinäisessä kirkossa oli violetti katto!
Keskiviikkoiltana Huttusen Kaitsu soitti Suomesta ja puhelun aikana selvisi, että pyörän tulpanhattu ei ole ainoa vuotokohdan tiiviste vaan sylinterikannenkopan alla on vielä yksi rengastiiviste. Muutamassa minuutissa koppa otettiin auki ja selvisi, että tämä rengastiiviste ei ole ollenkaan paikallaan vaan huolimaton huoltomies oli jättänyt sen lillumaan irtonaisena kopan sisälle. 10 minuuttia myöhemmin pyörä oli taas kasassa ja öljyvuoto historiaa. Onneksemme asiantuntija Huttunen osasi jelpata meitä!
Panamerican Highwayta jatkettiin aamulla rannikkoa pitkin reilun sadan kilometrin verran, vaihtelevaa kalliota ja kukkulaa, meri tyrskysi vieressä, maisemat muuttuivat muutaman kilometrin välein! Rannikolla näkyi useita pieniä lomakyliä.
Highway kääntyi sisämaahan ja seuraavat 400 km Antofagastaan ajettiin aavikolla, kaivosten tienviittoja näkyi matkan aikana useita, tiet päättyivät jonnekin vuoristokukkuloiden katveisiin. Nähtävää tällä pitkällä ja kuivalla pätkällä ei ollut juurikaan mitään, unholaan jäänyt kaivosyhdyskunnan hautausmaa ja kämmentä esittävä Mano del Desierto -patsas 1990-luvulta.
Ja roskainen tienvarsi, joka paikoitellen muistutti kaatopaikkaa.
Antofagasta, pohjois-Chilen suurin kaupunki, kaivostuotteiden rahtauspaikka rannikolla, ei juuri houkuttanut, ajoimme toista tuntia ristiin rastiin kaupungilla etsien hotellia, löytyihän niitä, mutta pyörä olisi pitänyt jättää kadulle parkkiin. Ajoimme lopulta kapungista keskustasta pohjoiseen ja päädyimme motelliin, jonka respassa kovasti tivattiin, moneksiko tunniksi tarvitsisimme majoitusta, 24 h vai 12 h – meille kyllä pitkän ajopäivän jälkeen se 24 h tuntui paremmalta vaihtoehdolta. Maksu etukäteen ja pihalla oli lukittu parkki. Huoneeseen päästyämme selvisi, millaisesta paikasta oli kyse!. Tosin aloimme miettimään, että 12 h olisi maksanut vain puolet, joten matkabudjettiin olisi saatu säästöä... Yöllinen autoralli, ovien paukuttelu ja kikatukset pihamalla olivat sitten omaa luokkaansa!
  Aamulla jatkoimme autiomaarundia, sisämaahan ja kohti Bolivian rajalla olevaa San Pedro de Atacamaa, joka on 2500 m korkeudessa Andeilla. Kylää ympäröivät tulivuoret, suola-aavikot, geysiirit, observatoriot - pölyä, likaa ja kuivaa ilmaa.
Matkalla San Pedroon oli useita hylättyjä kaivosyhdyskuntia ja niiden raunioita. Näiden yhdyskuntien kultakausi oli 1900-luvun alussa ja kaivokset tuottivat pääasiassa salpietaria. Salpietarin kysyntä romahti uusien lannotteiden tullessa markkinoille ja kaivokset hylättiin.
Nykyisin Chilen merkittävin vientituote on kupari (35 % maailman kuparista) ja matkalla San Pedroon kävimme katsomassa Chuquicamatassa maailman suurinta kupariavolouhosta. Tämä seutu on myös arkeologien paratiisi, sillä kuiva autiomaa on säilyttänyt atacamenos-asukkaiden esineistöä jopa 11 tuhannen vuoden takaa, tiwanacujen 1000-luvulta, inkojen 1400-luvulta, espanjalaisten 1500-luvulta ja tältä vuosisadalta löytyvät muovipullot, autonrenkaat ja muut jätteet:)
|
 |
|
|
|
