|
Su 16.1. - to 20.1.2011
Teksti Ulla Mustonen, kuvat Heikki Mustonen
Chile
Illan suussa saavuimme Puerto Monttiin, päivä laivalla sujui leffoja katsellen.
  Kannelle ei vesisateessa viitsinyt mennä. Ja hieman kyllä ihmetytti, että miksi laivan kanttiini vietti siestaa koko iltapäivän (yli 3 h) – olisi kyllä päiväkahvit maistuneet! Paikallisilla oli tietenkin omat matet mukanaan.
Satamakaupungissa emme liikoja viipyneet, pankkiautomaatille pysähdys ja sen jälkeen Puerto Varasiin moottoritietä pitkin n. 30 km. Olimme onneksi jälleen sivistyksen parissa, sillä viimeaikojen epämääräiset majoitusolosuhteet iskivät tässä vaiheessa: vuodevaatteiden välissä on todistettavasti muutakin elämää...
Puerto Varas, viehättävä turistikaupunki, sijaitsee Lago Llanquihen rannalla ja kahden tulivuoren reunamilla, järven rannassa vieri vieressä luxusluokan hotelleja.
  Ensimmäisen kerran törmäsimme siihen, että turistisesonki on alkanut. Kaikki paikat ”fully booked” viikoiksi eteenpäin. Pienen etsinnän jälkeen saimme Blue Azul -hostelista viimeisen vapaan huoneen, majapaikka oli saksalaisen ylläpitämä, viihtyisä ja pihalla lisäksi upea bonsai-puutarha.
Aamua siivitti rankat sadekuurot, mutta päätimme kuitenkin kiertää ison järven ja käydä katsastamassa tulivuoria vähän lähempää. Väillä kuurot lakkasivat ja aurinko pilkotti jo jonkin aikaa, mutta vuoret pysyivät sankkojen pilvien saartamana eikä mitään juuri nähnyt.
  Ja sitten törmäsimme jälleen tietöihin, tällä kertaa työmaata riitti vajaan 70 km:n verran, kuralätäköitä, mutaa, rapaa... Päätös oli nopeasti tehty, emme lähde kiertelemään Chilen järvialueen pikkuteitä, vaan suunta kohti pohjoista, lämpimimpiä kelejä, moottoritielle ja Santiagoon.
Yövyimme Temucossa, joka on Chilen suurimman intiaaniperäisen Mapuche-kansan kotiseutuja, heiltä on maat ja mannut viety ja huolimatta, että itsemääräämisoikeus ja itsenäisyys on laillisesti tunnustettu, käytännössä kaikki on kuitenkin toisin!
Aamulla meitä odotti pilvetön taivas ja lämpötilat normaaleissa lukemissa, sit mentiin Panamericaa (Ruta 5) lähes koko päivä, n. 700 km. Matkan keskeytti kuusi tietullia (vajaan 100 km välein, 600 pesoa/kerta) ja tankkaustauot.
  7 tunnin ajon jälkeen saavuimme Santiagon katuhulinaan ja pari tuntia metsästetiin jälleen majapaikkaa. Kaupunkiajo 30 asteen helteessä ei ollut oikein nautinollista. Pääsimme pariksi yöksi hosteliin, joka loppuviikoksi oli jo muita varauksia täynnä, joten netistä sitten etsimään uutta majapaikkaa.
  Tiistaina vietiin pyörä huoltoon, huollon jonojen vuoksi Santiagon pysähdyksestä tulikin pidempi, sillä pyörä olisi noudettavissa vasta perjantaina. No, ainakin yksi päänvaiva vähemmän, kun saimme pyörän ilmaiseen parkkiin koko viikoksi. Majoituskin löytyi, siirryimme loppuviikoksi saman kadun varrella olevaan toiseen hosteliin. Vietimme neljä päivää helteisessä suurkaupungissa nähtävyyksiä kierrellen.
        Santiago on yli 6 miljoonan asukkaan, Andien ympäröimään laaksoon, rakentunut kaupunki. Savusumu peittää Andien huiput lähes kauttaaltaan. Paljon aikaa tuli vietettyä Bellavistan -kaupunginosassa, jossa oli mukava seurata värikästä katuvilinää näyttelyiden, museoiden ja katuravintoloiden seassa.
    Pablo Nerudan -kotimuseo jäi kuitenkin väliin kovan tungoksen vuoksi.
|
 |
|
|
|
