Teksti Ulla Mustonen, kuvat Heikki Mustonen 11.5 17.5.2014 Italia, Ranska, Saksa Heikki väsäsi MP-messuilta hankitun uuden navigaattorin paikoilleen ja aloitimme reissaamisen "pehmeästi", suuntasimme pohjoiseen Milanosta, Comojärvelle, jonne ajomatkaa Mototouringista kertyi vain vajaat 100 km. Y-haarainen muotoinen Comojärvi sijaitsee lähella Sveitsin rajaa, järven toiseen haaraan jää Comon kaupunki, toiseen Lecco, päädyimme Leccon kautta pieneen Mondello del Larioon, ja pieneen Albergo Ristorante Grigna -hotellin. Aivan hotellin vierestä löytyi Moto Guzzin moottoripyörämuseo, mutta kun on oli viikonloppu, paikka oli tietenkin suljettu. Googlettamalla netistä kuvia Moto Guzzi -museossa tuli kuitenkin "vierailtua".   Kävimme järvenrantakävelyllä ja vatsan täytteeksi löytyi jälleen kerran muhkeat jäätelöannokset - mitenkähän noita goretexeja saisi hieman venytettyä! Illan päätteeksi jatkoimme vielä hotellimme ravintolaan pizzalle... Silloin tällöin kuului kylältä Guzzien murahtelua ja taisi välillä kolista jokunen Ducatikin viikonloppureissullaan.     Aamu valkeni harmaana ja pilvet roikkuivat Alppien yläpuolella, järvikierroksesta tulisi kaiketi sateinen, joten lähdimme etsimään aurinkoa Välimeren suunnasta. Ohitimme jälleen Milanon ja kurvailimme Piemonten maakuntaan, mutkaisia ja kiemuraisia, pienten kylien ja kaupunkien läpi vieviä teitä pitkin kukkuloille, keskelle valtavia viiniviljelmiä. Motoristeja ja polkupyöräilijötä oli jälleen runsaasti liikkellä. Yövyimme pienessä Albaretto della Torre -kylässä, ja olimme Al Brich -ekotilan ainoat matkailijat. Ilta-aurinko laski lumihuippuisten Alppien taakse.     Ja kukkuloilta alas mutkaisia teitä San Remoon, jossa asuimme hieman rähjäisessä Maristella-hotellissa aivan Välimeren rannan tuntumassa. Ranta oli vielä lähes autio, tosin muutamat kestogrillaajat olivat jo sonnustautuneet bikineissään rantahietikoille. Turistit erottikin helposti katukuvasta sandaaleista ja t-paidoista, paikallisilla oli vielä yllään toppatakit. Lämpötila hipoi jo kuitenkin + 20 astetta.       Seuraavan yöpymispaikkamme buukkasimme Cannesiin, jonne aikomus oli ajella Rivieran rannan tuntumassa. No, sehän ei aivan onnistunut. Monacon formula-ajojen vuoksi osa ruhtinaskunnan kaduista oli jo suljettu liikenteeltä, vuoren sisällä olevissa kiertoympyröissä gps sekosi ja päädyimme jostain aukosta takasin paluusuuntaan - uusi yritys ja ulos uudesta aukosta, nyt suunta oli oikea, mutta päädyimme ylemmäksi vuoren rinteille. Maisemissa ei täälläkään ollut valittamista.   San Remosta Monacoon kautta Cannesiin - reilut 80 km - vei ajallisesti neljä tuntia, liikenne oli tosi hektistä. Pyörämme isojen sivulaukkujen kanssa kaistasurffailu ei oikein onnistunut, kateellisena seurasimme skoottereiden sujuvaa pujottelua liikenteen seassa.   Cannesissa oli täysi hulina päällä! Sinne saavuttuamme meille selvisi, että seuraavana päivä alkaisivat Cannesin filmifestivaalit. Paparazzit olivat linnottautuneet odotteluasemiin kadunkulmiin. Punainen matto ei ollut vielä paikoillaan festivaalimestassa, mutta paparazzien tikapuut odottivat jo puiden varjossa. Cannesin vanha kaupunki oli tosi kiehtova, ja olisihan sitä voinut jäädä kytistelmään julkimoita kadunkulmiin. Ymmärrettävästä syystä halpaa majoitusta ei enää seuraavaksi yöksi löytynyt, joten haimme kadun varteen ketjulukkoon jätetyn pyörän ja ajoimme vuorille N85-tietä, jota myös Napoleonin reitiksi kutsutaan.       Ohitimme sujuvasti Grassen kaupungin parfyymitehtaat ja oma "nose" jätettiin testaamatta. Tie nousi parhaimillaan n. 1100 metrin korkeuteen, josta avautui melkoiset pudotusnäkymät alas rotkoihin. Reitti on sama jota Nappe käytti tullessaan Elbalta Grenobleen vuonna 1815. Sääli ettei hänellä ollut käytössään mopoa, niinkuin Juice laulaa, olisi ajanut reitin päivässä kuten mekin. Mukavaa siksakia riitti meille, mutkaisella tiellä, ilma alkoi viiletä, mutta maisemia ei voinut moittia. Sisteronin kohdalla kuski ja gps lipsahtivat Napeleonin reitiltä, mutta lumihuippuja oli näkyvissä tälläkin pätkällä. Grenoblessa kämppä oli raitiovaunulinjan työmaan takana ja taivaalta tipahteli vettä sen verran, että oli hyvä päästä majoitukseen ennen totaalista kastumista. Olimme kaukana kuppiloista, joten iltaa viihdytti parin kaverin vuorikiipeilyharjoitukset aivan majapaikkamme ikkunan edessä.  Aamu oli viileä, ja hieman harmitti, kun tuli lähdettyä Välimeren rannoilta sisämaahan. Ajoimme takaisin keskustaan ja nousimme kaapelihissillä Isére-joen ylitse Bastille-vuorelle. Vuorella sijaitsevan vanhalta linnoitukselta avautui mykistävä maisema vuoden 1968 talviolympiakaupungin ylle ja Alpeille. Taulukyltissä kerrottiin, että kaupungin koko oli lähes tuplaantunut olympialaisista tähän päivään. Mäntyranta sivakoi mitaleille ko. olympialaisissa, mutta kuka muistaa (ja nyt ratkaisee ikä...) mitalistien Jean-Claude Killyn tai Peggy Flemingin lajit?  Loiren laakso kuulosti mukavalta, joten suunta siis sinne. Pari tuntia jaksoimme körötellä rekkojen ja pakujen perässä pikkukylien läpi, kunnes gps:n asetukset oli vaihdettava ja siirryimme moottoriteille. Laakson maisemissa kyllä silmä lepäsi, vihreitä kukkuloita kukkuloiden perään. Päädyimme Roannen kaupunkiin, jota mainostettiin kulinaristiseksi keskukseksi. Hyvää ruokaa olisi tarjolla joka nurkalla! Meille kaupungin kulinarismin nautinnot tarkoittivat illan myötä useampia vessakäyntejä, vatsa sekaisin kummallakin - tämähän oli jopa pahempaa kuin Afrikassa...   Loire ja laakso tuli pikaiseti katsastettua, lähdimme jälleen ajelemaan pikku teitä kohti Itä-Ranskaa, Alsacen viinialueelle.  Ajomatkaa kertyi yli 400 km, joten osa matkasta hurautettiin jälleen moottoriteitä pitkin. Kolea keli jatkui, samoin kova tuuli. Moottoritiemaksut vaihtelivat, välillä vain muutaman euron perusmaksu, välillä kymppejä ajetun matkan mukaan. Colmarin vanhassa kaupungissa hellittelimme illalla vatsaa elsassilaisella pizzalla. Tarte flambée on alueen erikoisuus, pizzapohjaan levitetään ranskankermaa ja höysteeksi sipulia, kinkkua ja juustoa! Voi suositella! Ja kaupungin vanha, upea keskusta kapeine kujineen oli jälleen kävelylenkin arvoinen.     Colmarista siiryimme Saksan puolelle ja kohti Füssenia, Bodenjärven takana siintelivät jälleen lumihuippuiset Alpit, kymmenet purjeveneet kiitivät järven selkää pitkin. Ja oli jälleen pilvistä ja koleaa.  Olisimme voineet ajaa Comojärveltä Sveitsin läpi suoraan Füsseniin, 370 km, meille kilometrejä oli kertynyt jo lähemmäs 2000 km. Mutta tulihan alppimaisemia katseltua useammasta suunnasta! |
 |
|
|
|