|
To 13.1. – la 15.1.2011
Teksti Ulla Mustonen, kuvat Heikki Mustonen
Chile
Sadepäivä Puyuhuapissa, yön aikana satoi rankasti ja sadetta jatkui pitkälle iltapäivään. Puyuhuapi on saksalaisten siirtolaisten 30-luvulla perustama, nykyisin n. 500 asukkaan kylä, Puyuhuapin merenlahden pohjoisperukassa.
    Aikoinaan tähän kylään pääsi vain vesiteitse. Kylässä oli vielä jäljellä saksalaisten rakentamia valtavan suuria puutaloja, joista pariin oli tehty hotelli. Majoitumme toisessa näistä, neljä kerrosta narisevia puuportaita, kaminalämmitys kunkin kerroksen aulassa, sängyt varustettu onneksi useammalla peitolla.
      Kylän kuppilasta löytyi hyvää lohta ja alkuillasta kävimme lillumassa muutaman kilometrin päässä kuumissa lähteissä.
Perjantaina ajoimme Carreteraa vielä n. 200 km Chaiteniin, tarjolla oli jälleen kauniita vuoristomaisemia ja raikasta vuoristoilmaa.
    Chaitenista matkamme jatkuisi laivalla eteenpäin, sillä muutama kymmenen kilometriä tämän kylän jälkeen tiellä olisi lyhempiä lauttamatkoja, mutta joutuisimme odottelemaan ensimmäistä lauttaa muutaman päivän. Laivayhteydet Chaitenista eteenpäin ovat lähes päivittäisia, Chloen saaren kautta Puerto Monttiin tai suoraan Puerto Monttiin.
Chaitenin kylän näkymät olivat ankean autiot. Toukokuussa v. 2008 kylän liepeillä ollut Chaitenin sammuneeksi luultu tulivuori oli yllättäen purkautunut (kylää ympäröi kolme tulivuorta), rinteitä ja vuoristojokea pitkin alastulevat maamassat, puurungot yms. olivat pyyhkäisset kolmanneksen kylästä raunioiksi.
  Tuhka oli peittänyt lähes koko kylän alleen ja tulvivan joen vesimassat rikkoneet rakennuksia, teitä, siltoja sekä meren ranta ja satama-allas täyttyneet moskalla. Kaikki asukkaat oli onneksi ehditty evakuoida ennen purkausta.
      Reilun parin vuoden jälkeen kylässä on jälleen vähän eloa, tie ja sillat on kunnostettu, satama-allas ruopattu ja laivaliikenne aloitettu uudestaan sekä muutama hostel, ravintola, ruokakauppa ja bensa-asema ovat avanneet ovensa. Tulivuori savuaa edelleen, joten mitään kunnallisia palveluita ei ole korjattu, ei sähköjä, ei vesijohtoja, ei viemäreitä, ainoastaan tuhka- ja maamassoja on raivattu kylältä jonkin verran. ”Bienvenido a la zona cero!”.
Saimme buukattua laivaliput Naviare Austral -laivayhtiön konttorista lauantaiaamuksi, ensimmäisen lähtevän laivan suunta oli kohti Puerto Monttea. Matka sinne kestäisi 8 h ja pyörästä + matkustajista pulitimme 51.500 pesoa (n. 100 €). Chlioen saari myyttisine taruineen, aavelaivoinen ja sumuisine kylineen jäi meiltä näin ollen väliin.
Löysimme yösijan nolla-kaupungista sataman liepeiltä, pienestä hostelista. Pesot olivat jälleen loppu, joten onneksi laivatoimistoon kelpasi Visa ja hostelin omistajalle dollarit - pankkikin oli kylältä kadonnut purkauksen myötä. Generaattori pyöritti hostelissa illalla sähköä jonkin aikaa, sen jälkeen vallitsi täysi pimeys, eivätkä edes käytävällä ollutta kaminaa lämmittäneet.
Ajoimme aamulla kaatosateessa 5 min ajomatkan satamaan ja pääsimme välittömästi laivaan, joten emme ehtineet juurikaan kastua. Sumuinen ja sateinen Chaiten jäi taakse Don Baldo -laivan seilatessa tuuliselle merelle.
|
 |
|
|
|
