Teksti Ulla Mustonen, kuvat Heikki Mustonen 15.1 - 22.1.2014 Israel, Välimeri, Italia Saimme viestin Grimaldilta, että laiva oli tulossa satamaan päivää aikaisemmin kuin mitä aluperin oletettiin, keskiviikkona, ja voisimme tulla satamaan hoitamaan paperishown heti aamulla. Bat Yamista oli reilun 30 km ajomatka Ashdodiin, joten meillä oli reilun puolen tunnin aamuinen ajomatka satamaan. Saimme agentin, Allaloufin toimistosta "manifestin", hinta 100 USD, jolla olimme oikeutettu satama-alueelle ja laivaan, manifestin lunastuksen jälkeen huolintafirmaan, paperit ja huolitsija mukaan, ja pyörä ajettiin turvatarkastuksen ja tullin kautta satama-alueen varastoon (230 USD + 3 sekeliä). Aamupäivä meni tähän ja sitten alkoi odotus, Fides oli saapumassa satamaan, mutta pääsisikö laiva laituriin tänään vain huomenna, se selvisi vasta klo 14 jälkeen - huonolla tuurilla tulisi vielä yksi yö kaupungilla hotellissa. Soitto Grimaldille iltapäivällä ja meille kerrottiin, että laiva oli laiturissa ja sen lastia purettiin parhaillaan, laivaan pääsisi klo 17 jälkeen. Istuimme iltapäivän huoltoaseman kahviossa, satama-alueella ei ollut tarjolla muuta paikkaa, vain varastoja ja kontteja, ajovarusteet päällä emme lähteneet enää kaupungille. Ja Alloufin konttorista annettiin puhelinnumero taksikuskille, jonka avulla pääsisimme siirtymään satamaan ja laivaan. Joten illan suussa taksilla satama-alueelle ja turvatarkastukseen; seurasi jälleen kuulustelut - Heikille jo toinen samana päivänä - johon meni puoli tuntia; sen jälkeen passintarkastukseen, jossa meni toinen puoli tuntia, kaikki leimat tutkittin ja leimoja verrattiin virkailijoiden omiin kopioihin - ja Egyptin leimat eivät olleet Somalian leimoja! Kysymyksiä toisensa jälkeen. Taksikuski onneksi selvitti osaltaan puolestamme laivan ja laiturin sekä toimi välillä tulkkina. Olisi mielenkiintoista tietää, minkalaiset kansiot meistäkin tehtiin tämän maan rekistereihin, muistiinpanoja tehtiin jälleen kynät sauhuten. Pyörä odotti varastoalueella ja siirryimme Fidekselle. Ashdoden satama-alue oli sen verran iso, että ilman taksia ja opastusta alueella olisi ollut tosi vaikea liikkua. Italialasmiehistö toivottti meidät autokannella tervetulleeksi, kassit kannettiin hyttiin ja puolen tunnin kuluttua istuimme jo illallispöydässä. Myöhemmin laivaan saapui yksi matkustaja lisää, sveitsiläinen Alexandria, joten meitä oli peräti kolme matkustajaa matkalla Eurooppaan. Kapteeni toivotti meidät tervetulleiksi, kansialueilla ja komentosillalle meillä oli vapaa pääsy, päivän ohjelma oli aamiainen, lounas, illallinen... Ei ollut baaria, ei elokuvia, ei bingoa, ei kuntosalia, ei uima-allasta, ei nettiä, ei facebookia... oli ruokasali ja oleskelutila ja runsaasti lukemattomia kirjoja, ja matkan varrella muutama stoppi eri maiden satamissa ennen Monfalconea.     Fides lähti liikkeelle to-aamu puolen päivän aikaan, komentosillalla pääsimme seuraamaan miehistön touhuja ja ulosajoa satamasta. Ja sitten syömään. Iltapäivällä meille pidettiin turvallisuuskoulutus ja esiteltiin laivan tilat, sitten jälleen syömään! Oli täysikuu. Seuraavana aamuna saavuimme Alexandriaan, jatkoimme kohti Turkkia, jossa kävimme Gemlikin ja Dervicen satamissa. Ja kohti Italiaa. Turkin satamakaupunkien vesistöt olivat erittäin likaiset; roskia, öljyä, meduusalauttoja, eikä satamapysähdyksissä liiemmilti viivytelty.         Viikon aikana selvisi, että ehkä voisimmekin päästä pois laivasta jo Ravennassa - sopi meille, sillä olo paatissa olo alkoi olla jo melko puuduttavaa, Aamiainen, päivällinen, illallinen - välillä komentosillalla, välillä kannella, jos ei tuullut. Ravennaan saavuimme myöhään yöllä, pääsimme perjantaina aamulla laivasta ulos huolintafirman virkailijan tullessa noutamaan meidät. Bemaria oli siirretty autokannella ja kansimiehet jättäneet virrat päälle, akku oli tyhjä! Satoi vettä. Virkailijan avustuksella siirryimme tulliin ja passintarkastukseen, ja pääsimme lopulta jälleen tien päälle ja kohti Milanoa. Tuuli puhalteli meren suunnalta, sade ropisi niskaan, lämpötila oli muutaman asteen plussan puolella. Rekkojen roiskimat rapavedet kastelivat enemmän kuin sade, paleli varpaita ja sormia. Lumihuippuiset Alpit tulivat näköpiiriin, iltapäivällä päädyimme entuudestaan meille tuttuun paikkaan, Mototouringiin (www.mototouring.com), jonne jätimme pyörän säilytykseen kevääksi. Takana matkaa 23 300 km.   Saimme buukattua lentoliput lauantaille, ja vuorokautta myöhemmin laskeuduimme Turun lentokentälle. Lunta, pakkasta, pimeää. Onneksi oli jo tiedossa, että edessä on toukokuussa ajomatka Italiasta Suomeen. Ja väliin mahtuvat MP-messut ja tyttären häät. - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - No jäihän tämä viimeinen postaus sittenkin kaiken muun jalkoihin... Reissukokemuksia sulateltu, MP-messut klaarattu, häät juhlittu ja tanssittu! Ja eihän tästä reissusta ihan ongelmitta selvitty: Namibian Sesreimin pieni kaatuminen aiheutti takapenkkiläiselle pitkin matkaa epämääräisiä nilkkakipuja, joille ei näkynyt loppua tulevan. Syykin selvisi lopulta, vasemman nilkan talusluussa pieni murtuma ja venähdys, joita nyt parannellaan kyynärsauvojen avustuksella seuraavan kuukauden ajan. Kevättä odotellen...  |
 |
|
|
|