Ja sitten jännitysmomentti, olisko Hondurasin puolella heti poliisikontrolli, joka käskyttäisi takapenkkiläisen kävelemään tai bussimatkailijaksi. Viime vuoden joulukuussa astui maassa voimaan asetus, joka kieltää kaksipäälläajon moottoripyörällä, asetuksen tarkoitus olisi vähentää rikollisuutta! Pääkaupungissa pääsi muutama tunnettu henkilö hengestään, siten että takapenkillä istuva käytti asetta, mustissa ajovarusteissa olevia kriminaaleja ei kukaan pystynyt tunnistamaan ja tekopaikalta poistuttiin nopeasti muun liikenteen sekaan. Ei vaaraa jäädä kiinni! Eikä nämä olleet ainoita tapauksia. Asetus tavallaan ihan ymmärettävä, mutta ei meidän kannalta! Ei meitä juuri innostanut selvittää asiaa tarkemmin paikallisilta poliisiviranomaisilta, joten päätimme, että ajamme Hondurasin läpi mahdollisimman nopeasti, ei ylimääräisiä kiemuroita suuntaan tai toiseen. Ja katsotaan, miten käy! Toisaalta Hondurasin visiitin pituuteen myös vaikutti se, että kaikkien mukaan maa on edelleen erittäin turvaton v 2009 vallankaappauksen jälkeen. Mutta, joka ainoa näistä Väli-Amerikan maista on leimattu turvattomaksi ja paikalliset kehottavat aina välttämään naapurimaahan menoa – joten ketä uskoa?

 

Poliisit eivät meitä pysäyttäneet, paikalliset mopoilijat ajoivat yksinään, matkalla seuraavalle rajalle, El Salvadoriin, oli ainoastaan yksi tiekontrolli ja sekin vastaantulevien kaistalla. Ajoimme lähes tyhjää tietä ja reilun kahden tunnin kuluttua olimme jälleen rajanylityksessä. Hondurasista ulosmeno kävi nopeasti ja El Salvadorin tullistakin (ja vieläpä maksuitta) selvisimme parissa tunnissa, vaikka tullivirkailijalla oli kuuden pyörän paperit hoidettavanaan – tapasimme nimittäin rajalla jälleen saksalaiset ja aussimotoristin.

 

Ja suunta meillä kaikilla sama, rannikolle tuulettumaan, Playa de Cocon rannalla sijaitsi Tortuga Verde, palmupuiden katveessa oleva ekolomapaikka ja mikäpä oli riippukeinussa ihmetellessä tähtitaivaan kirkautta. Vietimme jälleen pari päivää paratiisielämää!

  

 

 

Rannikolta ajoimme jälleen sisämaahan, sunnuntain liikenne oli rauhallista huolimatta maan parlamenttivaaleista ja äänestyspäivästä – meille tämä selvisi siten, että kolmeen päivään maassa ei myyty lainkaan alkoholipitoisia juomia! Saavuimme pääkaupunkiin San Salvadoriin iltapäivällä ja kadut olivat tosi rauhalliset, oletus oli, että kaupungin kaduilla olisi mielenosoituksia ja mellakoita vaalien vuoksi. Majoituimme tosin kaupungin laidalle, joten ehkä porukat liikkuivat sitten jossain keskustan vaiheilla. Mutta kaikin puolin kaupunki vaikutti siistiltä ja modernilta, liikenne oli käsittämättömän helppoa, jopa maanantaiaamunakin. Ja tähänkin maahan tietenkin liittyy väkivaltaisuuksia, vallankaappauksia, sisällissotaa ja luonnonmullistuksia, ja mm. sota naapurimaata Hondurasia vastaan v 1969 – jalkapallon vuoksi!.

San Salvador sijaitsee San Salvador -tulivuoren juurella ja lukuisat tulivuoren purkaukset ja maanjäristykset ovat jättäneet vuosien saatossa kaupunkiin jälkensä, paljon vanhaa ei juurikaan enää ole jäljellä. Mutta oli muutama merkillepantava asia: kaikki talot ja rakennukset olivat muurien ja rautaporttien takana, lisävarusteinaan runsaasti sähköaitaa ja piikkilankaa, aseistettuja vartijoita oli joka nurkalla. Rikollisuus täälläkin siis huippulukemissa. Syy lyhyeen pääkaupunkivisiittiin oli kuluneen takarenkaan uusiminen, tosin bemarin maahantuojalta ei taaskaan löytynyt rengasta eikä heillä ole varaosia eikä huoltoa. Heiltä saamiemme ohjeiden mukaan päädyimme sitten erääseen moottorivarusteliikkeeseen ja heidän neuvojen mukaan edelleen rengasliikkeeseen.

 

Sopiva rengas löytyi lopulta ja vaihtui nopeasti omin avuin aseistetun vartijan suojeluksessa uuteen, joten jo alkuiltapävästä poistuimme kaupungista Ruta de la Floresia, tulivuorien reunustamaa vuoristotietä pitkin Ahuachapaniin.

 

Vietimme yön lähellä rajaa hotellissa, joka todennäköisesti ei ollut majoittanut matkailijoita kuukausiin, isäntä kantoi huonekaluja ja petivaatteita huoneisiin ja siivoutti vessoja, joten mikä ettei, sopi meille, varsinkin kun ei ollut muuta valinnanvaraa.

 

 

Matkasimme vaihteeksi saksalaisporukan kanssa saavutettuamme heidät vuoristopätkällä ja aamulla suuntasimme samaa matkaa Salvador – Guatemalan rajalle, Valle Nuevoon.

Aamulla oli jälleen tulleissa nopeaa paperinpyöristystä, viiden pyörän tullaus vei aikaa vain reilun tunnin, Guatemalan tulli edellytti 23USD maksun pyörän maahantullauksesta.

Ja tulihan sitten tehtyä myös kunnon lähikosketus kyseiseen maahan, lähtötohinoissa keikautimme pyörän nurin ja meikäläinen päätyi tällä kertaa katukeittiön nurkalle, tiskivesien täyttämään katuojaan... Ja kesti vähän aikaa ennen kuin pyörän alta pääsi pois! Onneksi emäntien soppakattilat pysyivät pyörän tönäisystä huolimatta pöydällä!

Karttalinkki

< Edellinen - Takaisin hakemistoon - Seuraava >