Ja niinhän siinä kävi... Jo Suomesta lähtiessä tiesimme, että MSC Lucy oli seilannut tammikuun alussa Kapkapungin ohi päätyen Port Elizabethiin. Laiva oli syystä tai toisesta ohittanut Kapkaupungin, eikä rahteja purettu Kapkaupungin satamassa laisinkaan. Huolintafirma ilmoitti kontin uuden saapumispäivän, joka olisi muutama päivä myöhemmin kuin mitä itse olisimme perillä.

Sit mentiin, tytär sekä koirat, Tyson ja Hugo, saattelivat meidät matkaan, koneen vaihto Frankfurtissa ja reilu vuorokausi myöhemmin 30 asteen helle iski nuutuneita matkustajia vastaan. Kapkaupunki oli meille tuttu jo muutamalta aikaisemmalta reissulta ja hotellinkin varasimme aikaisempien kokemusten pohjalta Waterfrontissa sijaitsevasta, entiseen vankilaan saneeratusta kolosseumista. Waterfrontissa kierrellessämme törmäsimme www.swallowsflight.co.za sunnuntaiajelulla olevaan parinkymmenen hengen moottoripyöräporukkaan, eivät kaverit kyllä kovin pieniltä pääskysiltä näyttäneet! Kehottivat tulemaan maaliskuussa pidettävään isoon rallitapahtumaan.

Tiistaina etsimme Kenco Clearing &Forwarding huolintafirman, jonne veimme valmiiksi pyörään ja rahtiin liittyvät alkuperäiset paperit. Paikka sijaitsi jossain kaupungin ulkopuolella teollisuusalueella, jonne taksillakin oli vaikeuksia löytää. Kaverit istuivat toimistossaan kalteriovien ja lukkojen takana, aikamme ovikelloa rimputeltua pääsimme putiikkiin sisään. Asiat kyllä selvisivät, sovimme myös käytännön järjestelyistä, yhteyshenkilömme Bevan lupasi varata pyörän tullaustarkastusta varten ajan varmuuden vuoksi kahdelle eri päivälle. Boxi kuljetettaisiin talteen huolintafirmaan mahdollista myöhäisempää käyttöä ajatellen, joko meidän tai jonkun muun. Ja jos mielellään maksettaisiin huolintalasku etukäteen ja ollaan yhteyksissä! Seuraavana aamuna odottikin viesti, että laivan tulo oli jälleen päivällä siirtynyt...

Pientä mietintää - suurin osa kaupungin nähtävyyksistä oli ennestään jo koluttu, joten vuokrasimme auton ja päätimme ajella muutaman päivän autolla ne pakolliset kurvitiet Peninsulan niemimaalla ja lähiympäristöissä. Pikkuruinen Hyundai kiitikin pian Hout Bayn rantatietä pitkin Chapman's Peak Driven kurveihin - 9 km:n matkan varrella 114 kurvia - ja edelleen Cape Pointiin ja Cape of Good Hopeen, ja jos auton ikkunoita piti auki, niin saattoi kuvitella kulkupeliksi jotain muuta...

Turisteja Cape Pointin kärjessä oli runsaasti. Merkille pantavaa oli, että majakan juurella olevasta tiekyltistä oli nyysitty lähes kaikki viitat sitten viime näkemän. Tiellä loikkivat paviaanit ja strutsit aiheuttivat paikka paikoin pitkiä autojonoja.

Illalla päädyimme Muizenbergiin, False Bayn lahden rantamaisemiin. Hiekkaa, aaltoja, surffaajia – lomakausi oli vielä edelleen meneillään, ennätimme viime minuuteilla ennen matkailutoimiston sulkemista sisään ja onnistuimme varamaan yösijan Zandvlei-järven, kanaalin varrella olevasta Admiralty B&B -majatalosta. 

Seuraavana päivänä ajelimme vielä Clarence Driven mutkaisen rantatien Hermanukseen. Gordons Bayn ja Hermanuksen välinen pätkä on kuuluisa valaiden katselureitti, paras kausi ajoittuu kesä-marraskuulle. Meidän pongailuiksi jäivät Betty's Bayn pingviinit ja keskellä tietä makaava, auton alle jäänyt, nainen (ja jo ilmeisesti tästä maailmasta lähtenyt).

Palasimme vielä toiseksi yöksi takaisin Muizenbergiin. Maatyöläisten lakot ja mielenosoitukset olivat saaneet myös poliisivoimat liikkeelle, poliisiautoja ja aseistettuja poliiseja oli kymmenittäin tien varsilla hillitsemässä kivenheittelijöitä. Lakkolaiset vaativat R150 (n.13 €) päiväpalkkaa nykyisen R69 (n. 6 €) sijaan. Sadon keruukausi on täällä juuri alkamassa, joten neuvottelut käyvät kiivaina. Ja enemmin tai myöhemmin tulos näkynee myös meillä markettien hedelmätiskeillä.

Seuraavat kolme, helteistä päivää vietimme Kapin viinialueilla, Stellenboschissa, kuumus ei innostanut autoajeluihin ja saatuamme jälleen kuin sattuman kauppaa majapaikan pienen kukkulan rinteellä sijaitsevalta Moores Endin lomakylästä, jäimme paistettelemaan päivää uima-altaalle. Majapaikkamme terassilta avautuvissa maisemissa ei ollut valittamista, eikä myöskään viineissä.

Franschhoekissa pistäydyimme automuseossa. Kyseiset kaksi kaupunkia olivat täynnä turisteja; viinit, ruoka, historia, luonto, taidegalleriat ja museot jne. imevät matkailijoita tienoot täyteen, suomea pöliseviä turisteja oli meidän lisäksi liikenteessä muitakin.

Ja takaisin Kapkaupunkiin mutkien kautta, Franschhoekin vuoristotiellä näimme muutaman vauhdikkaan maantiekiitäjän.

Laaksoon päästyämme päätie oli mielenosoituksen vuoksi suljettu, joten jouduimme palaamaan samaa reittiä takaisin, loppumatkan kaupunkiin ajelimmekin moottoritietä pitkin.

Ja saimme jälleen uutisia laivan liikkumisesta, laivan piti siis tulla Kapkaupunkiin sunnuntaina, uusi saapumispäivä olisi nyt keskiviikko 16.1. ja tullauspäivä olisi perjantai. Pitäisköhän meidän ottaa kulkupeliksi maantiekiitäjien skeittilaudat?

< Edellinen - Takaisin hakemistoon -Seuraava>