|
Ma 13.12. – ke 15.12.2010
Teksti Ulla Mustonen, kuvat Heikki Mustonen
Argentiina
Las Grutasista lähdimme jälleen etelää kohti. Vajaan 300 km:n ajomatkan jälkeen saavuimme Puerto Madryniin ja majoituimme korttelin päähän rannasta Hi Patagonia Hosteliin, joka oli täynnä eurooppalaista backpackers-porukkaa.
    Iltapäivän maleksimme rannalla ja palasimme grilli-illalliselle hosteliin. Illallisen aikana vaihdomme matkakokemuksia reppu/bussimatkaajien kanssa. Majapaikan isäntä kertoi, että kaupungin rannalla oli pari kuukautta sitten ollut 170 valasta ja niitä on vieläkin useita lähivesistöillä, joten varasimme risteilyn seuraavaksi päiväksi Golfo Nuevon -lahdelle.
Tiistaiaamulla lähdimme ajelemaan jo aamutuimaan kohti Peninsula Valdesin niemimaata. Niemimaa on luonnosuojelualuetta ja listattu v. 1999 Unescon maailmanperintökohteeksi: vajaat 4000 km2 täysin puutonta tasamaata käsittäen muutamia suolajärviä ja lammastiloja sekä rannikko täynnä merinisäkkäitä ja satoja lintulajeja. Niemellä on runsaasti guanakoita (kamelin sukuinen, mutta muistuttaa laamaa) - liikkuvat yksittäin tai laumoissa - jäniksiä, nanduja, vyötiäisiä, merileijonia, merinorsuja, pingviinejä ja valaita, lintuja...
Luonnosuojelualueen portilla maksoimme 70 peson/hlö sisäänpääsymaksun ja info-turistikeskuksessa annettin tarkemmat ohjeet, miten niemimaalla sai liikkua. Poikkesimme aluksi Puerto Piramideen tankkaamaan (ainoa huoltoasema koko alueella), kylän satama oli jo täyttymässä turistibusseista ja turisteista, jotka suuntasivat merelle valaita katsomaan. Meillä oli buukkaus meriretkelle vasta iltapäiväksi, jolloin olisi odotettavissa vähemman väkeä. Joten ajokierrokselle niemimaalle, ajoimme ensin Punta Norteen n. 100 km, jossa merileijonat ja merinorsut makailivat röhkien rannalla, sen jälkeen Caleta Valdesin hienoa rantamaisemaa pitkin Punta Cantoriin, josta löytyi lisää merileijonia, merinorsuja ja pingviinejä, iltapäivällä palasimme yhden suola-aavikon ohitse takaisin Puerto Piramideen.
      Pölyisen puskamatkan aikana näimme merinisäkkäiden lisäksi sadottain guanokoita, joitakin jäniksiä, nanduja ja yhden vyötiäisen. Ja tämähän oli jo paljon, koska sisämaassa olimme nähneet ainoastaan lehmiä, hevosia, lampaita ja vuohia!
  Puerto Piramide on turistirysä, sen huomasimme, kun tilasimme päivän menun rantaravintolassa: kahdesta katkarapuwokista ja kahdesta pienestä vesipullosta pulitimme 162 pesoa, joka lienee tähän mennessä reissun kallein ruokailu!
Päivän kruunasi valasretki, sadeviitat ja pelastusliivit niskaan ja suuntasimme isolla kumialuksella merelle. N. 20 minuutin etsinnän jäljeen näkyi ensimmäinen pyrstönheilautus, alueella on vieläkin runsaasti hetulavalaita, tosin ainoastaan emoja ja poikasia. Lämpimien vesien ja hyvän ravinnon vuoksi mamit ja poikaset jäävät tänne pidemmäksi aikaa, poikaset kasvattamaan rasvakerrosta ja opettelemaan elämisen taitoja, urokset olivat siirtyneet jo kauas muille vesille. Emo ja poikanen uivat rintarinnan ja mitä iso teki edellä sitä pieni perässä - elopainoa heillä yhteensä n.60 tonnia. Parin tunnin risteilyn aikana näimme useita valaita, joten 180 pesoa/hlö ei ollut paljon tästä reissusta!
    Illan suussa palasimme takaisin Puerto Madryniin. Päivän 250 km:n hiekkatieajelut ja aikaisemmatkin tärinät vaativat kuitenkin veronsa: gps:n linssi oli säröillä usesta kohti, ohjelmat eivät enää toimineet ja laite ilmeisesti siis rikki. Varalla olevaan nokialaiseen ladatut karttapohjat eivät aukene (toimi kuitenkin lähtiessä)!! Ke-aamu alkoi gps:n purkamisella, Heikki ensin rautakauppaan hankkimaan riittävän pientä ruuvimeisseliä, laite auki, näyttöpalikka nähtävästi hajonnut, lähimmät varaosat BA:ssa... Uudestaan kauppareisulle ja hankittiin uusi autokäyttöön tarkoitettu laite (n. 250 €),kaupan kylkiäisenä tuli six-pack olutta... Koska laite ei juurikaan siedä pölyä ja vettä,käärittiin se jeesusiteippiin ja pehmusteeksi hankittiin kattilanpesusieniä. Joten eiköhän tässä päästä taas eteenpäin!
|
 |
|
|
|
