Marokko, Marrakech-Beni Mellal-Azrou 22.3. - 26.3.2015

Marrakech kutsui, siirryimme sisämaahan ja liekö koleat kelit syynä: ajopäivä kävi Heikin voimille tai joku muu pöpö - perillä hän kaatoi heikkona hetkenään pyörän (oli parkissa, sivulaukku repesi kiinnikkeistään), ja tämän  jälkeen hän makasi pari päivää horkassa punkan pohjalla vällyjen alla ellei istunut vessassa... Dropeilla paranneltiin vointia, ja laukku saatiin myöhemmin kiinnitettyä remmeillä tukevasti paikoilleen.

Otimme siis yhden huilipäivän ja viivyimme Marrakechissa yhden päivän kauemmin mitä alunperin aioimme. Airbnb:ltä varaamamme asunto sijaitsi 10 min kävelymatkan päässä Medinasta, sama matka oli Jardin Majorelleen, joten jalkauduimme lopulta kaupungille. Ja kun aurinkoa ei juurikaan ole näkynyt koko Marokossa oloaikanamme, niin ei sitä löytynyt täältäkään - kaupunki, jossa sataa harvoin - meille oli tiedossa sadekuuro sadekuuron jälkeen.

Medina oli jälleen sokkeloinen ja tavaraa oli runsaasti tarjolla, mm. upeita mattoja, lamppuja, nahkatuotteita yms. muuta matkamuistoroinaa. Kapeilla kujilla joutui koko ajan varomaan edestä ja takaa tulevia mopoilijoita. Hypimme lätäköiden yli, osa kojuista oli peitetty muovien alle, kukaan ei edes yrittänyt tehdä kauppaa! Unescon maailmanperintökohde, Marrakeshin must-see nähtävyys, Djemaa el Fna -tori, oli myös hiljainen, muutama käärmeenlumoaja istuskeli torin keskellä ja sadekuuron yllättäessä käärme tungettiin takaisiin koriin! Ei ollut lainkaan sitä säpinää, mitä olimme kuvitelleet!

Jardin Majorelle on upea keidas terrakotan punaisten rakennusten välissä. Taidemaalari Jacques Majorelle aloitti 1920-luvulla rakentamaan puutarhaa, johon hän keräsi kasveja eri maanosista, puutarha siirtyi Yves Saint Larentin ja hänen kumppaninsa Pierre Bergen omistukseen 1980-luvulla (nykyisin säätiö). Kaktusten, palmujen ja bambujen takaa löytyi berberikulttuurista kertova museo (v 2011), jossa on nähtävillä pariskunnan keräämiä esineitä, pukuja, mattoja ja koruja. Putiikissa olevat Laurentin suunnittelemat marokkohenkiset "matkamuistot" olivat laadultaan hieman toista kuin mitä Medinan kojuissa (ja niissä tuskin oli tinkimisvaraa!), "Love posters" -kokoelma oli myös laaja. Berberiviitat eivät heiluneet näiden muurien sisällä, puutarhassa oli vain turisteja, ja niin harras tunnelma, että oli aivan outoa....

Ja vettä tuli taivaalta lisää, jätimme punaisen kaupungin ja sitä ympäröivät palmumetsät taaksemme, samoin kuin vuorille ja berberkyliin vievät tiet, ja lähdimme takaisin kohti pohjoista. Tievarret olivat mutavelliä ja valtavia lätäköitä, asfalttitie oli sortunut yhdestä kohti, mutta kiertotietä pitkin paikan ohi pääsi helposti. Beni-Mellalia ympäröivät vuoret olivät sadepilvien peitossa, jäimme yöksi kaupunkiin, aamulla verhojen takaa pilkisti aurinko sekä lumihuippuiset vuoret.

Säätiedotusten mukaan luvassa oli vihdoinkin aurinkoa, joten jatkoimme sisämaan suuntaan ensin Atlas-vuoriston reunamilla ja vähitellen nousimme yhä ylemmäs kukkuloille.

Maantieliikenne oli jälleen rauhallista, poikkeuksena muutamat romumersuilla (ja näitä romuluokan mersuja muuten täällä riittää) ajavat kuskit, poliiseja  + tutkiakin on vähän väliä ja aivan yllättävissä paikoissa. Eikä muuten mikään harvinainen näky ole rinnakkain ajava aasi - ja Porschekuski.

Azroun kaupungista (1250 m), vanhan keskustan reunalta, löytyi marokkohenkinen pieni ja viihtyisä hotelli, teetarjotin kannettiin huoneeseen heti saapumisemme jälkeen - kuppi kuumaa ja sitten ulos lenkkeilemään siksi aikaa, että huone lämpeni! Kaupunkia ympäröivässä setrimetsissä asustelee magotteja (berberiapinoita), jospa onnistusi myöhemmin jonkun näkemään?!

< Edellinen - Takaisin hakemistoon - Seuraava >