Teksti Ulla Mustonen, kuvat Heikki Mustonen 22.10 - 29.10.2013 Sambia  Sambian rajalla kerättiin rahaa: viisumit 50 USD/hlö ja näiden maksuun kelpasi vain dollarit, kwaschoilla taas puolestaan olisi pitänyt maksaa pakokaasumaksu ja vakuutus. Saimme tuputettua dollareita, koska muuta ei ollut, vakuutus 50 USD, garbon fee 5 USD. Poistuessamme raja-alueelta alettiin tivaamaan tiemaksukuittia ja kerrotiin myös, että yhteensä neljä maksua on maksettava ennen kuin tie on auki. No, mikä se neljäs maksu olisi, menkää takaisin toimistoon selvittämään! Tiemaksu oli 20 USD ja se neljäs maksu oli jonkilainen vero, mutta kun ei niitä kwaschoja ollut, niin tullivirkailija armahti ja kehotti maksamaan sen seuraavalla kerralla - sopi meille.  Livingstonessa löysimme majoituksen Livingstone Backpackersiltä, paikka oli täynnä englantilaisia nuoria, jotka onneksi eivät olleet pahemman luokan bilettäjiä. Aamulla ajelimme 11 km putouksille Mosi-Oa-Tunua -tietä pitkin, piti siis käydä toteamassa, olisko Sambian puolelta paremmat näköalat Victoria Fallseille. Zam vai Zim?       Lienee makuasia; Zimbabwen puolelta katsottuna putoukset olivat putouksia, Sambian puolelta taas sai paremmin käsityksen itse rotkosta, veden määrä tietenkin merkitsee paljon, ja myös Sambesin yli vievästä sillasta (1904). Zimbabwen Vic Falls -kaupunki oli pääosin turismin ympärille rakennettu, Sambian Livingstone taas kaupunkina aito ja alkuperäinen, maan entinen pääkaupunki. Vic Fallsin siltaa pitkin maiden välistä sukkulointia voisi harrastaa vaikka kuinka usein, mikäli omaisit monikertaviisumit. Livingstone-museosta löytyi mm. 1:1-koossa oleva afrikkalainen kylä ja myös tietenkin oma Dr Livingstone-osasto, jossa seikkaperäisesti selviteltiin tutkimusmatkaajan elämää ja hänen tutkimusmatkojaan.  Ja tosi vähälle huomiolle on jäänyt Livingstonen vaimo Mary (Moffat), joka lapsilaumaa mukanaan kuljettaen seurasi miestään useammallakin matkalla, Mary ylitti mm. Kalaharin autiomaan pariinkin kertaan. Kummankin heidän kohtalokseen koitui malaria. Malariaan menehtyy Afrikassa vuosittain vajaa miljoona ihmistä, joten mistään pikkutaudista ei voi puhua. Itse nukumme verkkojen alla ja napsimme estopillereitä, mutta ymmärtää kyllä, että täkäläisille se on täysin mahdotonta. Swakopmunden apteekista hankkimani pillereiden hinta oli ihan Suomen hinnoissa, 2,75euroa/kpl, ja sain ne vielä ilman reseptiä (ja ehkä apteekkarikin ajatteli asian kassansa kautta, kyselemättä mitään?). Toinen haudankaivajia työllistävä, koko tätä maanosaa käsittävä ongelma, on AIDS/HIV, joka jättää jälkeensä tuhansia ja tuhansia orpoja. Joko kaduille kerjäämään tai sukulaisten ja kyläyhteisöjen armoille. Livingstonessa tapasimme pariskunnan nimeltä John ja Carmen Nomad, joiden missio on omalta osaltaan auttaa edes pientä joukkoa näitä orpolapsia. Vietimme illan heidän seurassaan ja he kertoivat www.nomadsportsacademy.com -hankkeestaan. Pariskunta on lähdössä markkinoimaan ja hakemaan tukea sekä julkisuutta projektilleen joulukuussa alkavalla round the world -moottoripyöräreissulla. Heidän bloginsa löytyy em. linkin alta, kesäkuussa odotamme tapaavamme heidät Suomessa.  Putouksien sumupilvet jätimme taaksemme ja lähdimme Lusakan suuntaan tavoitteena päästä Kariba-järven rannalle Siavongaan. Matka kulki ylängöllä ja pilvinen päivä sekä muutamat sadekuurot viilensivät vähän alkumatkan ilmaa, T1-tie oli hyväkuntoinen, muutamia reikiä siellä täällä, rekkaliikennettä oli runsaasti. Mazabukan jälkeen tie muuttui mäkisemmäksi ja muutama rekka oli hyytynyt ylämäkiin, joissakin kohdin tiellä oli runsaasti öljyä. T1:ltä tulimme Lusaka-Zimbabwen rajan väliselle tielle, T2:lle, ja jatkoimme kohti Chirundun rajaa, tietöitä ja kiertoteitä oli n. 15 km verran, pehmeähiekkaiset kiertotieosuudet oli saatu kantaviksi ajamalla öljyä tien pintaan. Onneksi tie oli kuiva eikä sadekuuroja tälle pätkälle sattunut. Ennen rajaa käännyimme Siavongaan vievälle tielle ja loppumatka 20 km kiemurteli mukavilla kukkuloilla, ainut haitta oli ne ylämäkiä jurraavat rekat tai tienposkiin jääneet rekkojen raadot.     Siavongaan päästyämme meidän mehut oli imetty kuiviin, 540 km ja loppupäivä jälleen lähes 40 asteen helteessä vaati pari huurteista nestetasapainon saavuttamiseksi. Ja olihan meidän äärellä nyt vilvoittava lätäkkö, Kariba-järvi, joka on yksi Afrikan suurimmista tekojärvistä, kooltaan 5400 km2 (Sambesi-joki padottiin 1956-60). Ja tiedossa oli parin päivän breikki ajeluihin, torstai 24.10. oli Sambian itsenäisyyspäivä (49 v) ja perjantai juhlapäivän jälkeinen vapaapäivä. Manchinchi Bay Lodgen ilmoitustaululta keksimme ilmoituksen itsenäisyyspävän juhlista, yöllä klo 24 alkoi ilotulitus (nukuttiin) ja varsinainen juhla pidettiin kylän keskuskentällä alkaen klo 8.00. Siis aamupäivällä kylille, pyörä parkkiin ja paikallisten sekaan keskuskentälle. Taisimme olla juhlien ainoat valkonaamat. Ja eipä aikaakaan, kun meille annettiin käteen juhlaohjelma ja meidät ohjattiin istumaan pienen kutsuvierasaition sohville - no, onneksi tämä aitio ei ollut ihan se varsinainen VIP-katsomo... Toivoteltiin sitten isännille hyvät itsenäisyyspäivät ja siirryimme seuraamaan ohjelmaa, joka alkoi n. 2,5 h ilmoitettua myöhemmin. Seurasimme paraatikulkueita, torvisoittoa, puheita, kunniaosoitusten jakoa, tanssiesityksiä yms. Lapsia oli runsaasti paikalla, ja vähitellen aitio täyttyi meitä tuijottavista mukuloista. Poistuimme takaviistoon.         Palasimme takaisin rantapaikkaamme, josta buukkasimme venematkan järvelle. Kävimme katsomassa Kariba-järven rantamaisemia ja padon, Kariba Dam, yksi maailman suurimpia patoja, tuottaa vesivoimaa sekä Sambialle että Zimbabwelle. Patotie yhdistää myös maiden välisen liikenteen. Patojärven alta tuli lähtöpassit lähes 60 000 asukkaalle, legendan mukaan paikalliset pitivät patojärven alle jäänyttä kariva-kallion vesilähteitä Nyaminyami-jumalan kotina ja kosto olisi odotettavissa. Kaksi peräkkäistä, odottamattoman isoa tulvaa ennättkin vaurioittaa rakennelmia jo ennen padon valmistumista.     Illalla TV:n uutisissa näimme vielä pätkän pääkaupungissa Lusakassa vietetyistä juhlista, presidentti Sata seuruineen juhlisti päivää kunniavieraanaan ex-pressa Kenneth Kaunda. Lähes 90v iästä huolimatta Kaunda näytti olevan vielä erittäin skarpissa kunnossa. Siavongasta palasimme samoja jälkiä takasin, mutta nyt T2:a pitkin lähelle Lusakaa. Jäimme kaupungin ulkopuolella sijatsevalle Eureka-campille yöksi. Lauantaina siirryimme kaupungin toiselle laidalla sijatsevalle Pioneer-campille.     Kummatkin paikat olivat puskapaikkoja, Eurekassa seeprat tepasteli pihamaalla, Pioneerissa teimme tuttavuutta pienempien elukoiden kanssa, paljon lintuja, liskoja, kekkoja, hämähäkkejä, yms. Aamuisin on oppinut kääntämään ajosaappaat nurin, ennen kuin ne jalkaansa vetää, ötököissä löytyy - keltaiset skorpionit ovat kuulema erittäin myrkyllisiä. Ja miksi kiertelimme keskustan laitamia, Lusakan keskustan majoituksen hintataso oli tosi korkea (eikä muuten nämä leirintäalueiden olkikattomajatkaan mitään halpoja paikkoja olleet), mitään erityistä nähtävää ei pääkaupungissa ollut, normaalin sekavaa katuhässäkkää ja paljon liikennettä, ja ainoa syy meidän Lusakan vierailuun oli viisumeiden anominen Sudanin lähetystöstä. Embassy Triangelissa lähetystöt sijaitsivat vieri vieressä, hyvin merkittyinä, joten Sudanin lähetystön kyltti löytyi helposti ja olimme heti ma-aamu peltiporttia kolkuttelemassa: "Tervetuloa, virkailija saapuu kohta paikalle." Emme vielä tässä vaiheessa edes tiedä pääsemmekö Pohjois-Sudaniin saakka, välissä on vielä monta maata ja muuta mutkaa, mm. Etiopia, jonka viisumia voi anoa vasta Kenian Nairobissa. Sudanin viisumin käsittelyaika on myös pitkä, virkailijan mukaan ainakin kuukausi menee, mutta anomus sisään ja viisumi toimitettaisiin halutulle rajanylitypaikalle. Täytimme anomuksen, liitteeksi kaksi passivalokuvaa (onneksi niitä tuli otettua läjä mukaan lähtiessä), kopio passista ja kopiot pyörän rekisteriotteesta sekä carneesta. Maksu peritään rajalla 51 USD/viisumi. Oliko tämä näin helppoa - selvinnee sitten myöhemmin. Egyptin viisumit olisimme voineet hankkia myös Lusakasta etukäteen parin päivän odotusajalla, ne saisi edullisimmin lähetystöstä kuin rajalta. Mutta viettää pari yötä Lusakassa hintavissa majapaikoissa, joten tuskinpa siinä sitten suurempaa säästöä syntyisi. Ja iso mutta - huhujen mukaan Sudanin - Egyptin välinen lauttaliikenne olisi suljettu, onko pääsyä Egyptiin? Lähetystövierailun jälkeen poistuimme Lusakasta Great East Roadia kohti itää. Sambiassa kaikki tiet vievät Lusakaan tai sieltä pois päin. Sambia maana on lähes puolen Euroopan kokoinen ja nähtävyydet - kuten muissakin näissä maissa - pääasiallisesti eläin- ja luonnonpuistoja. Lusakasta olisi siis päässyt mihin ilmansuuntaan tahansa, mutta paluumatka olisi tehtävä samoja reittejä, jos mieli pysytellä asfalttiteillä. Malawin rajalle itään oli matkaa vajaat 600 km, puolitimme ajomatkan yöpymällä Bridge Campilla, Luangwa-joen varella, paikka oli todella ylihinnoiteltu tasoonsa nähden. Lisäbonuksena majamme kivijalassa asusteli mukavan kokoinen lisko.       Aamulla ylitimme joen asellisesti vartioitua Luanqwa-siltaa pitkin. Koko matkan ajan liikuimme jälleen ylängöllä n. 1000 m korkeudella, oli vihreää puskaa ja kaikenlaisia lehtipuita, kuivaa savannia puskineen ja termiittikekoineen olikin tullut jo nähtyä riittämiin. Lusakan jälkeen ensimmäinen ja ainoa huoltoasema sijatsi Petaukessa (380 km - perille juuri ja juuri), ei jonoja eikä myöskään bensaa! Pienten neuvottelujen jälkeen saimme kuitenkin tankin täytettyä.     Ennen Malawin rajaa vietimme vielä yön Chipatassa, josta olisi ollut asfaltoitu tie South Luangwan kansallispuistoon, jota sanotaan yhdeksi Afrikan parhaimmaksi eläinpuistoksi. Kuulimme, että jopa 4x4:lla on ollut paikka paikoin vaikeuksia liikkua siellä, joten meiltä paremmuus jäi siis toteamatta. Chipatan Mama Rura Campilla tapasimme autoilevan englantilaisen pariskunnan, joka oli saapunut Egyptiin Israelin ja Siinain niemimaan kautta ja seltä edelleen alaspäin. Saimme heiltä pari kullanarvoista vinkkiä ja muutaman puhelinnumeron, josta voi tiedustella etukäteen, kulkeeko Wadi-Halfa - Assuanin välinen lautta vai ei. Ja onhan tässä ollut aikaa laatia muitakin suunnitelmia! |
 |
|
|
|
