13. Mystisiä patsaita

26.1 - 1.2.2012
Teksti Ulla Mustonen, kuvat Heikki Mustonen
Kolumbia
 

Kolumbian rajapyykki oli täynnä rahanvaihtajia, mutta huonojen kurssien pelossa emme nähneet järkeväksi vaihtaa valuuttaa heidän kanssaan, pyöräkolonnamme herätti kyllä suurta huomiota ja ihmetystä rahanvaihtajien keskuudessa, joten rahan tyrkyttäminenkin unohtui heiltä välillä kokonaan. Vajaa 10 minuuttia rajalta ja ensimmäinen stoppi oli Ipialesin kaupungissa pankkiautomaatilla, Kolumbian pesoissa riittää jälleen nollia vaikka muille jaettavaksi ja vei siis jälleen vähän aikaan että saimme hahmotettua valuutan arvon dollareiden jäljiltä.

Ipialesista oli vajaa 20 minuutin ajomatka Las Lajksen pieneen kylään, vuoren rinteelle ja kanjonin ylle rakennettu Las Lajaksen katedraali (Santuario de Las Lajas) oli ensimmäinen ihmettelyn kohde Kolumbian puolella.”Pyhiinvaellusmatka” alas kanjoniin kävellen sujui helposti, mutta paluumatka mp-varusteissa ja helteessä oli jo voimia koetteleva kokemus. Me emme ihmeitä kokeneet, mutta monet matkaavat tänne uskomuksessa, että Virgin Maryn hahmo ilmestyi kallioseinämässä 1750-luvulla ja voi ilmestyä uudelleen... Nykyinen uusgoottilainen kirkko rakennettiin vuosina 1916 - 49.

 

 
 

Paston kapungissa jouduimme sitten itse ihmettelyn kohteeksi – saavuimme illan suussa kaupunkiin ja ajoimme keskustan päätorille suunnittelemaan yöpymispaikkaa. Parkkeerattuamme pyörämme torin reunalle ympärillemme kokoontui muutamia ihmisiä kyselemään pyöristä ja reissustamme, väkeä tuli enemmän ja enemmän, vähän ajan kuluttua ympärillämme oli yli toistasataa paikallista, vauvoista vaareihin, kyselyitä ja uteluita, kamerat räpsyivät. Katu meni tukkoon väenpaljouden takia ja poliisit tulivat ohjaamaan liikennettä - kieltämättä meillä oli hieman kiusaantunut olo kyseistä vastaanotosta! Majapaikka löytyi lopulta torin läheltä ja pääsimme lopulta eteenpäin lukuisten ”buen viaje” -toivotusten saattelemina.

 

Jatkoimme matkaa aamulla upeiden maisemien reunustamaa Panamericaa pitkin, jos oli jo naapurimaan puolella ollut vihreää, niin täällä vielä entistä vihreämpää, välillä jopa jo täysin viidakkoa.. Bambuja, banaanipuita, palmuja, sokeriruokoa ja tietenkin kahvia! Ja tiessä kiemuraa. Ja lukuisia sotilaita vartioimassa vähänkin tärkeimissä paikoissa ja kylien keskustoissa. Paston ja Popayanin välinen matka oli vain 230 km, mutta päivä ajamiseen jälleen hupeni.

 

 
 
 

Popayan, valkoinen kaupunki, häikäisi valkoisuudellaan, kaupungista löytyiy yhdeksän kirkkoa ja torin ympärystä oli täynnä pankkeja upeissa rakennuksissa. Maanjäristys oli tuhonnut kaupungin v 1983 lähes kokonaan, mutta kaupunki oli kokonaan restauroitu tai rakennettu uudestaan. Valkoinen kaupunki oli nopeasti kierretty, joten joko eteenpäin tai sitten jotain muuta...

 

 
 

Jotain muuta keksimmekin ja suuntasimme kolmeksi päiväksi maaseutukierrokselle. Popayanin ympäristössä, Cordillera Central -vuoristossa ja Magdalena-joen laaksossa sijatisevat Kolumbian historialliset aarteet, Tierradentron, San Agustinin ja Alto de los Idolesin arkeolgiset puistot, paikat, joiden olemassaolo on ollut tiedossa jo 1750-luvulta lähtien, mutta joissa arkeologiset kaivaukset aloitetettiin vasta 1930-luvulla. Huonojen kulkuyhteyksien ja muuten vaarallisten olosuhteiden (guerillat) vuoksi kyseiset paikat ovat viettäneet hiljaiseloa viime vuosiin saakka, turisteja ei kohteissa vieläkään liiemilti näkynyt. 

Itsesuojeluvaistomme onneksi heräsi ja päätimme jättää pyörät kaupunkiin, buukkasimme matkan autokuskilla ja majoituksilla sekä opastuksilla ko. kohteisiin. Tämä oli aivan järkevä päätös, jo ensimmäiseen 100 km:iin hupeni yli neljä tuntia, pikkutiet olivat hiekkateitä, useita tietöiden alla olevia osuuksia, maanvyöryjä, kymmeniä kilometrejä pelkkää mutaa. Ja hillitöntä rytkytystä auton pomppiessa kivien ja kuoppien ylitse. Tätä samaa oli tarjolla kaikkina kolmena päivänä, enemmän tai vähemmän. Välillä kävelimme pahimpien paikkojen läpi, välillä istuimme painona pikkubussin takapenkillä, vain kerran jouduimme turvautumaan hinausapuun. Kuskia enimmäkseen huvitti, paitsi silloin, kun lapioi autoa irti mudasta...

 
 
  

Tierradentron kierros vaati myös meiltä vähän enemmän, lähdimme aamuisin matkaan klo 6, vietimme tunteja autossa, kävelimme kilometrejä kukkuloita ylös ja alas, kolusimme useita maan alla sijaitsevia hautakammioita, muutamat jopa 9 m:n syvyydessä, taskulampun valossa (Segovia) , näimme erikoisia ja erikokoisia patsaita (El Tablon) , lisää maanalaisia hautoja (Alto de San Andres). Kyseiset paikat ovat kuuluneet kulttuureille ja väestöille, joista ei juurikaan ei tiedetä mitään, mistä ovat tulleet ja mihin ovat hävinneet, jäljet johtavat vuoteen 3300 ennen ajanlaskua. Mutta kuolleista oli pidetty huolta ja heille järjestetty viimeinen matka jonnekin lienee ollut täydellinen?

 

 
 

Seuraavana päivänä näimme San Agustinin ja Alto de los Idolsin arkeologisissa puistoissa lisää hautoja ja patsaita, patsaat olivat ihmishahmoja ja erilaisia myyttisiä hahmoja tai eläimiä. Nämä ajoittuvat vuosiin 200 eaa. – 800 jaa.. Terävähampainen irvileuka tai apinanaama haudanvartijana ei kuitenkaan ollut karkoittanut haudanryöstäjiä, osa patsaista ja haudoista oli tuhottu aarteiden toivossa, osa esineistöä kaupattu keräilijöiden haltuun muille maille, onneksi puistojen museoissa oli vielä runsaasti esineitä nähtävillä. Oppaamme usein meille mainitsikin :”masterpiece” , ”unique in the world” - Tierradentro ja San Agustin ovat nimetty Unescon maailman perintökohteiksi v 1995. Ja oletettavaa, että vain 10 - 20% tästä kaikesta olisi vasta löydetty, loput ovat vielä jossain kukkuloiden kätköissä.

 

 
 


Valkoisesta kaupungista hurautimme Caliin, majapaikkamme löytyi tanskalais-kolumbialaisen pariskunnan pyörittämästä Casa Blanca -hostelista, samassa yhteydssä toimii Miken www.motolombia.com mp-retki/vuokraamoyritys. Mikelta löytyikin hyviä vinkkejä saksalaisille pyörän huoltoihin. Mitä muuta Calista löytyy – kaupunki on kuuluisa ainakin salsasta ja kauniista naisista (ja Dr Lookgood -käsittelyistä).

P.S Kiitokset ystävällemme Janalle ("Hanna Montana") upeista bussimatka- ja patsaskuvista. Huolellinen Heikki unohti kameran vara-akun ja akkulaturin ja jouduimme turvautumaan lainakuviin.

 

 

Karttalinkki

< Edellinen - Takaisin hakemistoon - Seuraava >


 

 

 
Comments