|
Pe 10.12. - su 12.12.2010
Teksti Ulla Mustonen, kuvat Heikki Mustonen
Argentiina
Perjantaina suuntasimme kohti rannikkoa El Condoriin, jonne Viedmasta oli matkaa vain 30 km. Olimme kylässä jo aamupäivällä ja pienen ajelun jälkeen kylän rannalta löytyi leirintäalue, jossa pidettiin HU-matkamotoristien kokoontumistreffit. Leirintäalueelle oli jo saapunut yksi italialainen motoristi, muuten paikka oli vielä täysin tyhjä.
Kokoontuminen järjestettiin Horizons Unlimited -maailmanmatkaajien (www.horizonsunlimited.com) nimissä. Sivustollla on satoja matkablogeja, ohjeita pyörän varustamiseen, tietoja eri maista, vinkkejä matkareiteiksi jne. Sivuston nimissä järjestetään pieniä kokoontumisia pitkänmatkan moottoripyöräilystä kiinnostuneille eri puolilla maailmaa.
Leirintämatkailu täkälaisten keskuudessa on melko suosittua, jokaiselle telttakunnalle on oma pläntti varustettuna isolla muuratulla grillillä. Alueelta löytyy suihkut ja vessat, lisäksi muutama vesipiste. Me emme leirintävarustusta (paitsi makuupussit) raahanneet Suomesta mukanamme, joten olimme aikaisemmin ostaneet pienen teltan ja makuualustat Monte Hermososta. Teltanpystytys sujui nopeasti, telttaan juuri ja juuri mahtui kaksi henkeä. Saumojen ompeleista paistoi päivä läpi, joten levitettiin lisäksi avaruuslakana sateensuojaksi. Grillillekin keksittiin käyttöä, sen alaosasta saatiin säilytyspaikka tavaroille.
Iltapäivän ja illan aikana paikalle alkoi saapua muutakin väkeä, viedmalaiset Oscar ja Nancy treffien järjestäjinä, saksalaispariskunta Jana ja Patrick - kumpikin omalla pyörällään, kolme kandalaista Mark, Michael ja Gus, pari saksalaista - Fred ja Frank, uusiseelantilainen Kim, itävaltalainen Philipe, Gary USA:sta ja lisäksi paikallisia motoristeja.
    Tarinaa ja juttua riitti illan ja yön mittaan, reissukertomuksia ja vinkkejä laidasta laitaan. Osa reissaajista oli juuri matkansa alottaneita, mutta mm.saksalainen Fred oli lähtenyt maailmanympäriturneelleen jo v. 2005... Monen suunnitelmissa oli jatkaa Ushuaihin, Fin Del Mundoon, jouluksi/uudeksi vuodeksi, joten todennäköisesti tapaamme muutamaa heistä vielä jatkossakin.
  Ja kuten arvata saattoi, viikonlopuksi kehittyi lähes perinteinen kokoontumisajon sää... Tähän asti olemme paistatelleet päivää + 25 – +35 asteen helteissä, lauantaipäivän lämpötila oli enää + 12 astetta, pilvistä ja niin tuulista, että teltta oli lentää naapuritontille. Kassit piti laitaa painoksi teltan sisälle, hienolle rannalle ei hiekkäpöllytyksen vuoksi ollut mitään asiaa. Lisäksi aika ajoin ryöpsähti pieniä sadekuuroja.
    Lauantaipäivä sujui muutamalla pyöräremontissa, joillakin peltiboxien oikomispuuhissa (kaatumisvauroita) ja me loput ihmeteltiin ympärillä.
Saimme viimeinkin viestin, että renkaat olivat tulleet BA:sta, joten Heikki ajoi takaisin Viedmaan Luisin korjaamolle vaihtamaan renkaita.
Illan grillipartyt peruttiin huonon sään vuoksi ja siirryimme kaikki rantakahvilan suojiin iltapalalle ja olustelemaan.
Sunnuntai oli jo sään puolesta parempi ja lähdimme kimppa-ajelulle 30 km:n päähän Punta Bermajan luonnonsuojelualueelle katsomaan papukaijoja ja merileijonia. El Condorin ja Bunta Bermajan rannikoilla elää satojentuhansien papukaijojen yhdyskunta ja merileijoniakin rannoilla arvoidaan olevan lähes 7500.
    Papukaijat ovat tehneet pesiään huokoiseen rantakallioon ja reiät murentavat vähitelleen kallioita pala palalta, tämän vuoksi Argentiinan maa-ala kuulema kutistuu metritolkulla vuosittain. Papukajojen lentonäytökset olivat upeita, mutta miksi niin kauniilla linnulla voi ollakin niin kamala ääni (muistuttaa varista), satojen papukajojen aamukonsertti toimi herätyskellona jo klo 5...
  Merileijonia ja merinorsuja ihailtiin kallion laelta, makasivat kylki kyljessä rannalla ja niitä oli paljon!
  Ajelun päätteeksi kävimme vielä yhteisellä lounaalla ja valokuvapotretin jälkeen me kurvasimme kohti etelää, osa porukasta palasi vielä takaisin leirintäalueelle.
  Vajaan 200 km ajon jälkeen löysimme majapaikan Las Grutasin kylästä rannikolta - lämpötilakin iltapäivällä nousi jälleen yli 30 asteeseen.
|
 |
|
|
|
