20.1 - 25.1.2012

Teksti Ulla Mustonen, kuvat Heikki Mustonen

Ecuador

 

Päivä nähtävyksien parissa Quiton vanhassa kaupungissa oli mielenkiintoinen, illan suussa alkanut kova kaatosade toi kivan yllätyksen: Hostel Home - koti löytyy aina jostakin - ja huoneemme viidestä kohtaa vuotava katto (ja tästä ei kukaan ole aikaisemmin valittanut?) oli kastellut vuoteen litimäräksi, joten siirryimme henkilökunnan syvien pahoittelujen saattamana yöksi evakkoon dormitoriin. Seuraavana päivänä saimme alakerroksesta uuden huoneen, mutta olisiko tuo sana ”Home” jotenkin kirosana... tässä huoneistossa kylpyhuoneen katto oli homeessa (ja tämä on aika yleistä...) Kaikkeen kuitenkin tottuu, eivätkä pienet epäkohdat liiemmilti haittaa, hyvä bonus on aina kuuma vesi ja vessapaperi.

 

Ecuadorin valuutta on ollut v. 2000 lähtien USA:n dollari ja hintataso on matkailijaystävällinen, alkaen siis bensanhinnasta, lounaan saa muutamalla eurolla, taksilla ajelee viidellä eurolla jo tosi pitkälle, majoituksien hinta vaihtelee, mutta kohtuutasoinen huone löytyy jo 10 - 20 eurolla. Tosin löytyyhän täältä tietenkin Hiltonit ja Hyattit yms. vastaavat hotellit, joiden hinnat ovat myös omaa luokkaansa. Ja eipä tullut lähtiessä ajateltua, että matkakassassa ei kannattaisi pitää 50 tai 100 dollarin seteleitä, ne eivät täällä kelpaa kenellekään, 20-taalan setelikin tuottaa jo monessa paikassa vaikeuksia. Pankin tiskille siis rahanvaihtoon, ensimmäinen kieltäytyi vaihtamasta ja vasta toisessa tärppäsi. Nyt oli sitten ongelmana iso läjä pieniä seteleitä ja mihin ne saisi piilotettua, kaupungilla liikuttaessa kun mukana kannattaa pitää vain tarvittavat käyttörahat.

 

 

Viikonloppu vierähti vielä Quiton nähtävyyksien parissa, muutama tunti kului nopeasti La Casa de la Culturassa, kansallismuseossa, jossa oli esillä pitkä pätkä maan historiaa keramiikka- ja kultaesineiden sekä taiteen muodossa alkaen vuodesta 12 000 e.a. ja päättyen 1820-luvulle (jos joku tänne joskus eksyy, niin tätä museota ei kannata jättää väliin). Carolinan puistossa (terveisiä Tysonille) päädyimme isoon kasvitieteelliseen puutarhaan ja Ecuadorin kasvillisuuden pariin, innostuimme vielä patikoimaan Bellavistan kaupunginosan kukkuloille, jossa ecuadorilaisen kuvataiteilija/kuvanveistäjä Oswaldo Guayasamin viimeisin työ, iso rakennus teoksineen, Capilla del Hombre, tarjosi läpileikkauksen maan kuuluisimman taitelijan viimeisten elinvuosien tuotannosta. Taiteilijan tuhkat olivat päätyneet museon viereen ”elämänpuun” juurelle.

 

 

 

  

 

Maanantai-iltapäivällä Heikki lähti bemarin huoltoon varmistelemaan, että pyörän huolto tulisi varmasti tehtyä. Hommat oli saatu aluilleen juuri alkuiltapäivästä. Ja pitkäksihän se meni, huolto suljettiin kuudelta ja työ oli valmis tuntia myöhemmin. Sovitut asiat tuli tehtyä, mutta huollon moka oli, että takapyöräksi saimme jonkun toisen bemarin vanteen, jossa oli Tourance-rengas meidän Anakeen tilalla! Heikki huomasi tämän huollon suljettua ovensa - mennäkö aamulla takaisin ja tuhrata aikaa vaihtoon, oliko Anakee jo jonkun toisen pyörässä ja menossa jossain... Pyörässä oleva rengas oli kunnoltaan samaa tasoa kuin meidän, joten jätimme asian sikseen.

 

Transalpistit saapuivat Quitoon su-iltana ja tiistaiaamuna jätimme hyvästit pääkaupungille, suuntasimme kaupungista ulos Mitad del Mundoon, päiväntasaajalle, ekvaattorille. Mitad del Mundosta löytyi kaksi päiväntasaajaa, väärästä paikasta löytyi iso monumentti ja oikeat tieteelliset mittaukset, oikea paikka tarjosi epätieteellistä turistiviihdettä (vedenläträystä, kananmunan asettelua naulankantaan ja silmät kiinni kävelyä viivaa pitkin) Museo Solar Inti Nanissa. Museokierroksella esiteltiin myös alkuperäiskansojen elinolosuhteita ja tapoja, samalla selvisi myös kallon kutistamisen salat! Ja varmuuden vuoksi etsimme vielä itse GPS:llä nollalukemat.

 

 

  

 

 

 

 

 

Otavalon kaupunki on myös suosittu turistikohde, väkeä kaupunkiin vetää yksi Etelä-Amerikan suurimmista matkamuistotoreista Plaza de Poncho, jossa todellakin on poncho poikineen muun käsityötavaran seassa, kaikki paikallisten tekemiä, mitään kiinalaista matkamuistokrääsää ei tältä torilta löydy. Muutenkin kaupunki on näkemisen arvoinen, täällä miehet kulkevat pitkä tukka letillä, naiset perinteisissä asuissa ja illalla kirkot valaistaan hienosti.

Otavalosta jatkoimme Ibirran kautta kohti Kolumbiaa – viimeinen n. 150 km pätkä rajalle oli jälleen erinomaista tietä, osittain moottoritietä, tosin etukäteen jo tiesimme, että Panamerica olisi myös erittäin vilkasliikenteinen Tulcan Rumichacan rajanylityspaikan vuoksi. Ja jollekin autokuskille tällä matkalla loppui kiireet, osuimme kolaripaikalle, jossa bussi ja henkilöauto olivat ottaneet ”lähikosketuksen”, autoa ei juuri enää autoksi tunnistanut. Tämä oli reisumme aikana ensimmäinen näkemämme kolari ja sinänsä yllättävä, sillä Ecuadorin liikenne on ollut tosi rauhallista ja maltillista, eipä ole liikenteessä kaahailijoita ja törttöilijöitä juurikaan näkynyt. Hivuttauduimme hiljalleen kolaripaikan ohi ja eteenpäin, kunnes eräässä pienessä kylässä liikenne jälleen pysähtyi kokonaan, tie oli suljettu autonrenkain, kivin, puunrungoin ja jengi kantoi lisää romua barrikadille. Ei kiertoteitä. Ajoimme lähemmäksi, jolloin joku roinankantajista nyökkäsi päätään merkiksi ja pääsimme ojanpengertä pitkin esteen ohitse. Ei kiinnostanut jäädä ihmettelemään, mistä oli kyse, vaan kaasutimme nopeasti eteenpäin. Muut jäivät esteen taakse ja näin liikenne rauhoittui meille. Rajalla oli kymmenien rekkojen sekä autojen jono ja ensimmäinen ajatus, että tässä touhussa menee tunteja! Mutta loppujen lopuksi kaikki sujui nopeasti, ainoa jonotus oli passijonossa, pyörän ulostullaus oli tarkkaa, naisvirkailija jopa tarkasti pyörän rungon numeron pyörästä. Kolumbian puolella leima passiin ja pyörän paperien täyttö, ilman mitään ongelmia.

 

Ja näin Ecuador (nimi siis tulee ekvaattorista) jäi taakse, maasta jäi rannikko, viidakko ja Galapagos näkemättä, mutta vuoristoa näimme sitäkin enemmän!

Karttalinkki

< Edellinen - Takaisin hakemistoon - Seuraava >