12. Kalajuttuja

Ma 6.12. - to 9.12.2010
Teksti Ulla Mustonen, kuvat Heikki Mustonen
Argentiina
 
Sierra la Ventanan lähdöstä tuli mukava, sillä majapaikan emäntä antoi lähtiessä matkamuistoksi mate-kupin. Mate on yrttiteetä, jota juodaan pillin (bombilla) avulla: kuppi laitetaan täyteen teen lehtiä ja päälle kaadetaan kuumaa vettä, haudutettu tee imetään siivilämäisen pillin läpi ja vettä lisätään aina tarpeen mukaan. Ja sitten lisätään jälleen lehtiä entisten päälle ja lisää vettä jne... Tee on kitkeränmakuista, mutta makuja lienee useita, itse on maisteltu muutamaa sorttia. Lähes kaikki paikalliset liikkuvat täällä mate-kuppi ja termospullo kädessä, mm. huoltoasemilla on automaatteja, josta voi ostaa termokseen kuumaa vettä. Erikoista kuitenkin, että missään kuppiloissa tai ravintoloissa ei mateta voi ostaa - itsekin oli tämä bombilla-pilli tee ostettava kaupasta, onneksi tuli muovikuksat mukaan ja hyvin ne mate-kupin virkaa on tähän asti ajaneet!


Ventanasta poistuttaessa ajoimme Cerro de la Ventanan vuoren ohitse, vuori on erikoinen kalliossa olevan ikkunamaisen reiän (El Mirador) vuoksi ja myös suosittu nähtävyys. Viiden tunnin patikkareissu jäi meiltä väliin, mutta valokuvaan onnistuttiin näkymä vangitsemaan.

 
 
Kukkulamaisemat jäivät taakse ja ajoimme n. 400 km kohti etelää, Atlantin rannikkoa pitkin seurailevaa Ruta 3:a. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpötila nousi nopeasti +34 asteeseen. Tielle meri ei näkynyt, maisemat olivat laakeaa peltoa ja puskaa.
 
Päätieltä poikkesimme kohti merta ja suunta kohti Bahia San Blasia, joka on pieni kalastajien suosima kylä, Isla de Jabalin saaressa Atlantin rannikolla. Viimeiset 60 km oli pölyistä hiekkatietä ja paikoitellen soritettu pienillä pyöreillä kivillä kilometritolkulla. Pyörä muljusi pehmeässä tiessä ja toiselle meistä oli tulla uskonpuute, että kaatumatta tästä ei selvitä... Perille kuitenkin päästin ja rannalla olevan kylän pääraitilta löytyi lopulta peräti 500 m:n asfaltoitu pätkä. Ja ensimmäinen ajatus San Blasin rantaviivan tultua näkyviin oli, että täältä joudutaan myös poistumaan takaisin samaa reittiä!
 
 
 
Majoitumme rantahotelliin ja paikan omistaja houkutteli meidät illalliselle, itsenäisyyspäivän kunniaksi tartuimme tilaisuuteen: tarjolla ostereita, tummassa oluessa haudutettua lammasta ja jäätelöä – ja oli viimeisen päälle hyvää!
 
Bahia San Blasissa järjestetään kalastusmatkoja merelle ja rantaviiva on myös täynnä tyrskyonkijoita. Seurasimme mielenkiinnolla kalastusveneiden paluuta rantaan.
 
 
 
Jokainen kalastaja saa noin 30 – 40 kg kalaa viiden tunnin uisteluretken aikana. Kalat laitetaan merellä henkilökohtaiseen numeroituun astiaan ja rannalla sitten nostellaan suurimmat kalat pöntöstä valokuvausta varten.
 
 
 
 
Majapaikkamme isäntä oli huolissaan kalakannan kestävyydestä, kymmeniä venekuntia on päivittäin merellä ja kaloja pyydetään vain saalistamisen himosta. Rannalla kävelessämme näkyikin kalanraatoja, joista oli otettu vain paras filee. Todennäköisesti osa kaloista myös päätyy myyntiin. Kalakanta on runsas ja myös haiden pyydystäminen on kalastajien toiveiden täyttymys. Rannalla ei tosiakaan uimareita näkynyt!
 
 
 
Tiistaipäivänä seurasimme jälleen kalastajien touhuja ja kävimme lenkillä parin kilometrin päässä olevilla dyyneillä.
 
 
 
Iltapäivällä pilvisyys lisääntyi ja taivas muuttui nopeasti sysimustaksi. Puolen tunnin sisällä kymmeniä veneitä palasi takaisin rannalle ja pieni myrskyn alku iski mantereen suunnalta.
 
 
 
Sateen päätyttyä sateenkaaren pää oli kylän päätiellä. Ke-aamuna matka jatkui kohti Viedmaa. Yöllisen sateen jäljiltä hiekkatien pinta oli kovettunut ja oli helpommin ajettavissa, pääsimme takaisin pintatielle kommelluksitta. Rio Negro -joki kulkee Viedman ja Carmen de Patagones kaupunkien välissä. Viedma on kaupungeista suurempi ja tylsemmän näköinen. Patagonesin puolella on vanha viehättävä keskusta kukkulan laella.
 
 

Kummankin kaupungin puistomaiset joenrannat ovat hienoa virkistyaluetta, kävelyteitä, uimarantaa, ravintoloita, jäätelökioskeja jne. Joen yli pääsee kulkemaan myös”förillä”. Argentiinan koululaisten kesälomat olivat juuri alkaneet ja nuoriso viihtyi rantapuistoissa. Nuoret pojat keksivät heittää kulkukoiria jokeen. Homma näytti hurjalta, mutta ilmeisesti koirat tykkäsivät kylvyistä, koska ne palasivat uinnin jälkeen poikien luo.

 
  
 
Keski-ikäinen mies tuli rannalla kysymään meiltä jotakin ja kun kerroimme, ettemme ymmärrä toi hän 12-vuotiaan Dennisse-tyttärensä tulkiksi. Tyttö oli opiskellut 4 vuotta englantia, oli rohkea puhumaan ja selvisi hyvin käännöksistä.
 
 
 
Muutaman viikon ajan olemme olleet yhteydessä Luis Entraigasiin, Viedmassa. Luisilla on yhdenmiehen moottoripyöräkorjaamo ja hänen kauttaan tilattiin pyörään uudet renkaat. Heikki kävi torstaina Luisia tapaamassa, mutta, renkaat eivät vielä olleet tulleet BA:sta – manana, manana... Bemarin öljyt tuli kuitenkin vaihdettua.
 
 
 
 
Perjantaina siirrymme 35 km:n päässä olevan El Condorin -kylään, Atlantin rannalle, matkamotoristien kokoontumiseen. Saa nähdä, tulevatko renkaat kuten luvattu vai meneekö sitten edestakaisin ajamiseksi.
 
 
Comments