Ranska-Andorra-Espanja 10.3.-15.3.2015

Lähes vuorokausi vierähti laivassa, tasaista kyytiä tyynellä merellä. M/S Cartaghe la Goulette (CTN, Tunisia ferries) kuljetti meidät Marseillesiin; vähän kuin olisi ollut Turku-Tukholma -risteilyllä, paitsi hinnan puolesta: moottoripyörä ja 2 henkilöä makuuhytissä kustansi vajaat 500€. Ruokailut eivät kuuluneet hintaan.

Tunisista lähtö oli yhtä työlästä kuin sinne saapuminen. Passit ja paperit tarkastettiin monta kertaa ennen kuin pääsimme lopulta jonottamaan laivaan pääsyä, viimeiseksi etsittiin mahdollisia salamatkustajia, parilla autoilijalla paloi käämit, kun koko auton lasti oli purettava. Meiltäkin koputeltiin sivulaukut?! Satamassa oli siis oltava 3h ennen laivan lähtöä - luulisi, että prosessi sujuisi sutjakaamminkin, mutta ei, ja laiva siis lähti merelle yli tunnin myöhässä.

Ranskaan tulo olikin helppoa, passin vilautus ja maantielle. Ajoimme Välimeren rantaa pitkin, viinialueiden läpi Montpellier'iin.

Ja jos jonnekin Ranskaan lähtisin kaupunkilomalle, niin kohde saattaisi hyvinkin olla kyseinen kaupunki. Mikäpä oli istuessa iltaa Place de la Comedie -torin aukion katukahvilassa katselemassa ohikulkevia ihmisiä ja kuunnella samalla veden solinaa "Kolmen Sulottaren" suihkulähteestä.

Teimme reittisuunnitelmaa, ja myöhemmin illalla se muuttuikin toiseksi. Tuli vilkaistua säätiedotukset, ja parin päivän sisällä kelit muuttuisivat jälleen sateiseksi ja kylmiksi. Tuli kiire Andorraan, sillä Pyreneiden rinteillä sateet tarkoittivat lunta!

Vähän ennen Perpignania käännyimme sisämaan suuntaan ja pienestä Axatin kylästä alkoi nousu kiemurtelevaa ja kapea vuoristotietä pitkin ylöspäin, näillä rinteillä liikuimme n. 1500 - 1700 m korkeudessa.

Pyumorensin tunnelin, Ranskan puolella, jälkeen putkahdimme täysin valkoiseen maailmaan ja Pas de la Casa (2075m) rajanylityspaikan jälkeen jatkoimme vielä Envaliran tunnelin läpi alittaen Port d'Envaliran (2408 m), Pyreneiden korkeimman solan. Jos vuorilla oli jo kylmä, kilometrien mittaisissa tunneleissa oli vielä kylmempää. Tunnelit olivat myös maksullisia.

Serpentiinkiemurtelua riitti, lumiset tienpenkat olivat välillä yli kaksimetrisiä, ja liikennettä oli kohtalaisen paljon. Päätie oli täysin sula. Pian Envaliran tunnelin jälkeen alkoikin kymmenien kilometrien alamäki ja samalla ajoimme useamman hotelli-laskettelukeskuskylien läpi. Rinteet olivat täynnä laskettelijoita. Lumikentät katosivat ja olimme laakson pohjalla. Pääkaupunki Andorra la Vella ja naapurikylät Escaldes-Engordany ovat yhdistyneet suureksi isoksi kokonaisuudeksi, Gran Valira -joki kulkee kaupunkien läpi, kapeaa laaksoa hallitsevat korkeat vuoret.

Andorra on Euroopan vuoristoisin maa ja pieni kuin mikä, kaksi laaksoa sivuhaaroineen eikä tasamaata juuri missään. Ruhtinaskunnalla on peräti kaksi valtion päämiestä, Urgellin piispa Espanjan puolelta ja Ranskan presidentti, valtaa pitää kuitenkin maan parlamentti. Matkailjoiden puuhat löytyvät laskettelukeskuksista ja tuhansista kaupoista, turismia ja shoppailua - veroparatiisi, jossa hintatason pitäisi olla olennaisesti alempi kuin mitä naapurimaissa, mutta ainakin ikkunashoppailu ja hintavertailuiden tekeminen ei onnistunut, sillä tuotteiden hintoja ei ollut missään näkyvissä. Bensa maksoi n. 1,10€/l, kun Ranskassa maksoimme 1.50€/l.

Majoitumme Barri Anticissa, pieni hostelli ja pubi, jonka omistajakaveri oli itsekin motoristi, sijaitsi vanhassa kaupuninginosassa. Onneksemme saimme pyörän parkkiin pubin nurkalle, sillä tämän kaupungin ongelma on parkkipaikkojen vähyys. Parkkitilaa ei löydy katujen varsilta, vaan parkkihalleista, jotka maksavat. Kohtuuhintainen huone saakin äkkiä melkoisen lisän pelkästä parkkimaksuista. Ja kuka ottaa mitään selkoa katalaanin kielestä?

Andorra da Vallesta olikin lyhyt matka Espanjan rajalle, maan läpiajolle tuli mittaa 43 km, kauniit vuoristomaisemat ja mutkainen tie jatkuivat vielä pitkän matkaa Espanjan puolella, vähitellen aurinko katosi pilvien taakse, ylängön (1100 - 1300 m) puuskainen sivutuuli voimistui ja sää viileni. Keväästä ei siis ollut vielä tietoakaan...

Yövyimme Ebrojoen rannalla sijaitsevassa Zaragozassa, jonka vanhaa kaupunkia hallitsi Nuestra Senora del Pilar -kirkko, barokkityylinen kirkko 1700-luvulta, roomalaisten, arabilaisten ja maurilaisten vaikutteiden seassa. Täällähän kirkot eivät suinkaan ole pelkästään kirkkoja, vaan massivisia arkkitehtoorisia luomuksia, puhumattakaan muusta taiteesta, täältäkin löytyi Goyan kättenjäljet, joten mielellään näissä pytingeissä aina hetken pyörähtää.

Sisämaan koleus jatkui, matkasimme Madridiin ja viikonloppu kuluikin mukavasti seurustelun merkeissä sukulaisten kanssa. Talon kellarikerroksen moottoripyöräverstaan tiloissa vaihtui samalla pyörän öljyt ja jarrupalat. Ja löytyihän tallista toki isännän Pentti Tolosen pyörätkin: superbiken v 1990 suomenmestarin täysin entisöity Yamaha OW01, ratakuntoinen Ducati 1199 Panigale, Aprilia Tuono Racing ja Yamaha GTS 1000 -matkapyörä.

Talon rouvan veljellä, espanjalaisella ex-trial-kuskilla Manololla on privaatti trial-pyörämuseo muutaman kymmenen kilometrin päässä. Teimme sinne sunnuntaina retken ja näimme toistakymmentä entisöityä pyörää, ajovarusteita ja palkintoja menneiltä vuosilta.

Pohjois-Espanjan seuduilla satoi lunta eikä Madridissakaan ollut kovin lämmintä, ma-aamun lämpötila oli nollan tietämillä, isäntäväki siiryi töihin ja lapset kouluun, me jatkoimme omaa ajourakkaamme kohti etelää.

"Dosentti" mielipuuhassaan

< Edellinen - Takaisin hakemistoon - Seuraava >