Douz-Chott El Jerid-Kairouan-Tunis 6.3.-9.3.2015

Douzin hienot palmumetsät jäivät taakse, ajoimme hieman länteen ja Chott El Jerid -suolajärven poikki. Pitkää suoraa, ja suolaa, riittikin useiden kymmenien kilometrien matkalle.

Emme edes olleet kovin lähellä Algerian rajaa, mutta lähes kaikissa kylissä oli useita poliisipartioita tiesulkuineen. Meiltä riitti kädenheilautus heille. Ulkoministeriö ohjeistaa, että Algerian ja Libyan raja-alueille ei  matkustettaisi, samoin eräs laivalla tapaamme täkäläinen kertoi, että pysykää poissa rajaseuduilta. No, ei siis turhia riskejä. Mutta ne vuoristotiet kiemurtelisivat Algerian rajan tuntumissa...

Valitsimme kuitenkin sisämaan, vuoret siintelivät horisontissa, 400 km aavikko- ja aroajoa, ja mielettömän kovassa sivutuulessa saavuimme Kairouaniin. Maantieliikenne oli jälleen rauhallista ja tiet ovat olleet erittäin hyvässä kunnossa. Kylien keskustoissa ja kaupungeissa oli se oma kaaos: kiilataan, koukitaan, ajetaan sivulta eteen, mopot pöristelevät missä tahansa, jalkankulkijat pyörivät ajokaistoilla, kun jalkakäytäviä ei ole, hidastetöyssyt hillitsevät hieman vauhtia.

Löysimme hotellin Kairouanin keskustasta, Hotelli Splendid oli siisti ja halpa ja pyöräkin saatiin pienen varaston suojaan.

Splendid kyllä tässä tapauksessa tarkoitti hieman hometta huoneen katossa eikä lämmityksestä ollut tietoakaan. Kovasta tuulesta huolimatta ulkona oli lämpimämpää kuin sisällä, joten vanha kaupunki oli jälleen hyvä iltalenkkikohde. Emme edes päässeet muurin portista sisään, kun ns. paikalliset oppaat aloittivat oman kieputuksensa ympärillämme: suuri moskeija tuonnepäin... kaksi dinaaria...mattoja, silkkiä tuolla nurkalla... kaksi dinaaria... kultakorut löytyvät tuolta... kaksi dinaaria - tai anna edes yksi dinaari näistä hyvistä neuvoista. Rasittavaa!

Kairouanin vanhasta kaupungista löytyy Suuri Moskeija 800-luvulta, islamilaisten neljänneksi pyhin paikka maailmassa Mekan, Medinan ja Jerusalemin jälkeen. Seitsemän pyhiinvaellusmatkaa tänne korvaisi vastaavan matkan Mekkaan - mene ja tiedä, portit olivat jo suljettu, me kiersimme rakennuksen ympäri. Tyttölauma otti selfieitä kikatuksien saattelemana erään sisäänkäynnin (9 sisäänkäyntiä kertonee jotain moskeijan koosta) oviaukossa.

Tunisiin saavuimme vesisateen saattelemana, ja matelimme liikenneruuhkissa aikamme. Lopulta oikotie löytyi raitiovaunulinjalta, ajoimme kiskojen välissä ja pois autojen seasta - onneksi emme törmänneet poliiseihin.

Kaatosade jatkui ja jatkui, ja Karthagon käynnistä tuli pikainen. "Muuten, olen sitä mieltä, että Karthago on tuhottava" hoki senaattori Cato aikoinaan. Ja niinhän siinä lopulta kävi. Rooma ja Karthago ottivat mittaa toisistaan taistellessaan Välimeren herruudesta, lopulta Rooma voitti kaikki kolme puunilaissotaa ja kolmannen päätteeksi fonikialaisten v 814 eaa perustama Karthago hävitettiin v 146 eaa ensimmäisen kerran. Kaupunki rakennettiin kuitenkin uudelleen Ceasarin toimesta ja myöhemmin Rooman valtion heiketessä arabit valloittivat ja tuhosivat sen lopullisesti v 698. Kivistä rakennettiin Tunisin kaupunki, ja paljon muutakin. Jäljelle jäi rippeet antiikin ajan mahtikaupungista. Meillä vesi lotisi kenkien sisällä, joten suurin osa raunioista jäi suosiolla näkemättä.

Seuraavaksi edessä on vuorokauden mittainen Välimeren risteily, laivamatka Tunisista Marseilleen. Alunperin aioimme siirtyä täältä Sardiniaan ja edelleen Korsikan kautta Ranskaan. Tunisista ei kuitenkaan ole suoraa lauttayhteyttä Sardiniaan eikä järkeviä aikatauluja tai sujuvia yhteyksiä olisi löytynyt muutoin kuin Italian kautta.

Ja päästäksemme maasta pois on maksettava 30 TDN:n (n. 15€/hlö) turistivero (uusi laki voimassa 1.10.2014 alkaen), jostain satama-alueelta löytyy toivottavasti tarrojen myyntipiste.

< Edellinen - Takaisin hakemistoon - Seuraava >