Douz-Chott El Jerid-Kairouan-Tunis 6.3.-9.3.2015 Douzin hienot palmumetsät jäivät taakse, ajoimme hieman länteen ja Chott El Jerid -suolajärven poikki. Pitkää suoraa, ja suolaa, riittikin useiden kymmenien kilometrien matkalle. Emme edes olleet kovin lähellä Algerian rajaa, mutta lähes kaikissa kylissä oli useita poliisipartioita tiesulkuineen. Meiltä riitti kädenheilautus heille. Ulkoministeriö ohjeistaa, että Algerian ja Libyan raja-alueille ei matkustettaisi, samoin eräs laivalla tapaamme täkäläinen kertoi, että pysykää poissa rajaseuduilta. No, ei siis turhia riskejä. Mutta ne vuoristotiet kiemurtelisivat Algerian rajan tuntumissa... Valitsimme
kuitenkin sisämaan, vuoret siintelivät horisontissa, 400 km
aavikko- ja aroajoa, ja mielettömän kovassa sivutuulessa saavuimme
Kairouaniin. Maantieliikenne oli jälleen rauhallista ja tiet ovat
olleet erittäin hyvässä kunnossa. Kylien keskustoissa ja
kaupungeissa oli se oma kaaos: kiilataan, koukitaan, ajetaan sivulta
eteen, mopot pöristelevät missä tahansa, jalkankulkijat pyörivät
ajokaistoilla, kun jalkakäytäviä ei ole, hidastetöyssyt
hillitsevät hieman vauhtia. Splendid kyllä tässä tapauksessa tarkoitti hieman hometta huoneen katossa eikä lämmityksestä ollut tietoakaan. Kovasta tuulesta huolimatta ulkona oli lämpimämpää kuin sisällä, joten vanha kaupunki oli jälleen hyvä iltalenkkikohde. Emme edes päässeet muurin portista sisään, kun ns. paikalliset oppaat aloittivat oman kieputuksensa ympärillämme: suuri moskeija tuonnepäin... kaksi dinaaria...mattoja, silkkiä tuolla nurkalla... kaksi dinaaria... kultakorut löytyvät tuolta... kaksi dinaaria - tai anna edes yksi dinaari näistä hyvistä neuvoista. Rasittavaa! Kairouanin vanhasta kaupungista löytyy Suuri Moskeija 800-luvulta, islamilaisten neljänneksi pyhin paikka maailmassa Mekan, Medinan ja Jerusalemin jälkeen. Seitsemän pyhiinvaellusmatkaa tänne korvaisi vastaavan matkan Mekkaan - mene ja tiedä, portit olivat jo suljettu, me kiersimme rakennuksen ympäri. Tyttölauma otti selfieitä kikatuksien saattelemana erään sisäänkäynnin (9 sisäänkäyntiä kertonee jotain moskeijan koosta) oviaukossa. Tunisiin
saavuimme vesisateen saattelemana, ja matelimme liikenneruuhkissa
aikamme. Lopulta oikotie löytyi raitiovaunulinjalta, ajoimme
kiskojen välissä ja pois autojen seasta - onneksi emme törmänneet
poliiseihin. Seuraavaksi
edessä on vuorokauden mittainen Välimeren risteily, laivamatka
Tunisista Marseilleen. Alunperin aioimme siirtyä täältä
Sardiniaan ja edelleen Korsikan kautta Ranskaan. Tunisista ei
kuitenkaan ole suoraa lauttayhteyttä Sardiniaan eikä järkeviä
aikatauluja tai sujuvia yhteyksiä olisi löytynyt muutoin kuin
Italian kautta. |