1. Missä on mun passi?

31.12.2012
Teksti Ulla Mustonen, kuvat Heikki Mustonen


Enää muutama päivä matkan alkuun – matkavalmistelut aloitimme pikku hiljaa syksyn aikana, suurin niistä oli bemarin huolto. Yli 100 000 km:n ajelut R1200GS:n mittarissa, ja monenlaista retuutusta kokenut pyörä vaatikin sitten vähän enemmän kuin pelkkää pintaremonttia.

Teetätettiin Motomarketissa 100 000-huolto, samalla pyörään vaihdettiin Touratechin keraaminen kytkin sekä alkuperäismalliset etu- ja takajouset, lisäksi korjattiin ABS-jarrut. Omin voimin uusittiin rikkoontunut satulasuojus, tiivistettiin ja maalailtiin sivulaukkuja, hankittiin uusi takaboxi ja retkeilyvarusteita. Lokakuiselta Berliinin matkalta mukaan lähti uudet kypärät. Joten eiköhän sitä taas oltaisi valmiit uuteen reissuun!

Jo vuosi sitten aikomuksenamme oli lähteä Afrikkaan, mutta jostain syystä päädyimmekin viime metreillä takaisin Etelä-Amerikkaan. Viime kesänä Kontiorallissa tapaamamme Naukkarisen Jamin Afrikan kertomukset antoivat uutta potkua reissusuunnitelmiin. Muutama reissuhan on Afrikkaan tehty aikaisemminkin ja Heikki ajeli pyörällä Namibian aavikoilla jokunen vuosi sitten. Afrikan läpiajo päätettiin kuitenkin ainakin toistaiseksi unohtaa muutamien maiden epävakaiden olojen vuoksi ja suunnitelmissa on nyt ajelua ainoastaan eteläisen Afrikan maissa.

Ja miten pyörä perille, kun ei ajamalla. Lentorahdin kustannukset Suomesta Etelä-Afrikkaan olivat jälleen aivan liikaa, joten seuraavaksi kartoitimme laivarahteja. Googlettamalla löytyi lopulta huolintafirma ja vieläpä melkein naapurista, Villen Huolinta, Rusko, tarjosi laivarahditusta 540 eurolla.

Pyörä tuli pakata laaatikkoon, jonka tuli olla sertifioidusta puusta ja sertifoidun tahon rakentama. Ei siis kelvannut omat nikkaroinnit, joten laatikon rakentajaksi löytyi Turun työkeskus. Työkeskus veloitti laatikon tekemisestä reilut sata euroa. Pyörä ja varusteet lyötiin laatikkoon, joka siirrettiin joulukuun alussa peräkärryllä Helsingin satamaan ja konttiin. Kontin matka alkoi Hampurin kautta kohti Kapkaupunkia. MSC Lucy seilaa parhaillaan Atlantilla ja laivan pitäisi olla perillä tammikuun ensimmäisellä viikolla.


 
 

Afrikassa pyörälle tarvitaan myös oma ”passi” Garnet de Passages en Douane, sen sai tilattua ADAClta (autoliitto) Saksasta 3000 €:n vakuusmaksua vastaan. Garneeseen tarvittiin myös moottorin numero, jota ei löydy pyörän rekisteriotteesta eikä papereista, aiemmin on pelkkä pyörän rungon numero meillä reissussa riittänyt. Pyörä siis jo seilasi merillä eikä sitä voitu enää pyörästä tarkastaa. Tieto löytyi lopulta bemarin maahantuojan tietojärjestelmästä, joten on hyvä, että tässä maassa rekisterit on kunnossa vanhemmillekin ajopeleille.

Muita järjestelyitä olivat vielä karttojen tilaaminen, kansainvälinen ajokortti ja matkalääkkeet. Kahden hengen malarialääkkeet (varmuuden vuoksi 2 kk:ksi) maksoivat muuten enemmän kuin pyörän rahti...


 

Jäljellä on siis enää pakkaaminen, osa ajovarusteista pakattiin jo pyörän mukaan, joten kannettavaksi jää vain kypärät ja muu minimaalinen henkilökohtainen varustus. Ja kassillinen niitä pillereitä. Pakkaaminen sujunee rutiinilla lähtöä edeltävänä päivänä, tosin epämääräisiä varusteläjiä on alkanut  kertyä sinne sun tänne pöydän kulmille.

Takaisin hakemistoon - Seuraava >

Comments