|
To 21.10. - ke 26.10.2010
Teksti Ulla Mustonen, kuvat Heikki Mustonen
Suomi, Ruotsi, Tanska, Iso-Britannia
Lähdimme Turun satamaan ja iltalaivaan, skumppakilistykset laivalla reissun alkajaisiksi...
Tukholmassa aamu koitti pimeänä ja märkänä. Lämpömittari näytti aluksi plus kahta, Kungeskurvenin kohdalla alkoi tihkusade, vähän ennen Söderteljeä lämpötila painui miinukselle, vesisade muuttui räntäsateeksi ja sitten lumisateeksi. Hetkessä oli 15 cm lunta tiellä ja vain aivan hiljaa hissutellen pelastauduimme Blombackan Shellille.
Göteborgin Tanskan lautan lähtöaika oli klo 18:30 ja tiesimme, ettemme painavalla pyörällä pääsisi kesärenkailla eteenpäin, joten yritimme saada vuokrattua pakua, jolla voisimme viedä pyörää ja itseämme eteenpäin. Vuokrausyrityksissä tuhrautui - ilman tuloksia - pari tuntia, sillä aikaa lumisade oli lakannut ja sää oli sen verran lauhtunut sekä liikenne syönyt kuivat urat tiehen, joten uskallauduimme eteenpäin. Joitakin jäisiä kohtia tuli vielä vastaan, näimme myös pari autoa ojassa, useita aurausautoja teitä putsaamassa ja vaikka lämpötila säilyi sitkeästi nollan paikkeilla pitkään, oli tie kuitenkin kuiva ja ajettavassa kunnossa. Ohiajavien autolijoiden katseet olivat näkemisen arvoisia... Pysähtelimme teelle ja palastelemaan 100 km välein ja pääsimme enmmän tai vähemmän palelematta Göteborgiin.
Muutaman tunnin odottelu sujui Stena Linen terminaalin lämmössä ja lautalla Myytinmurtajat viihdyttivät televisiosta. Fredrikshavenin retkeilymajan ovessa roikkui illalla Heikki-nimetty kirje/avain, jolla pääsimme tilavaan huoneeseen. Muroja, makkaraa ja sämpylöitä oli tarjolla tyypillisellä retkeilymajan aamiaisella. Nettiyhteys oli ilmainen, koska kone kuulemma pysähtelee vähän väliä. Satoi kaatamalla ja kamoja kantaessa kastunut pää täytyi kuivata ennen kypäröintiä. Ajoimme sumussa ja rekkojen roiskeissa moottoritietä aina Århusin reunamille saakka. Teetauolla päätimme siirtyä peltojen ja pikkukylien kautta kulkeville pikkuteille. Tuulta oli puuskittain, tuulen suunta muuttui jatkuvasti ja pyörä heilahteli miten sattuu. Olimme Esbjergin satamassa liian aikaisin ja eilisestä oppineena jäimme odottelemaan terminaalin lämpöön DFDS:n Harwichin laivaa.
Puolityhjä laiva hiljeni jo iltakymmeneltä ja mekin menimme hyttiin ajoissa sulattelemaan buffeesapuskoja. Yöllä laiva keinui ankarasti aalloilla, hytin tavarat seilasivat nurkasta toiseen ja me samoin sängyissämme.
Merisairaus ei kuitenkaan iskenyt ja luimmekin laivan esitteestä, että ruokailu on hyvä matkapahoinvoinnin estäjä. Harwichiin tulimme puoliltapäivin. Ajoimme ensin pikkuteitä pitkin lähikylän huoltoasemalle ja sieltä A12-moottoritielle ja edelleen Lontoon ympäri kiertävää M25-kehätietä pitkin Hounslowiin, Heathtrowin liepeille.
Kolmeksi yöksi varattu Ravine Lodgen huone oli vaatimaton ja WC:ssä oli outo haju, mutta näillä mailla ei 40 £/yö majoitukselta voinut paljon vaatia. Intialais-pakistanilaisen isännän palvelu oli kuitenkin ystävällistä.
Ajokilometrejä oli tähän mennessä kertynyt reilut 1000 km, sääolot olivat olleet siis kohtalaisen koleat, lämpötilan vaihdellessa -2 ja +11 asteen välillä. Englannin ajo-osuus meni kuitenkin auringonpaisteessa. Matkailu avartaa? Jos siis olisi nähnyt jotain - takapenkkiläisen visiiri oli jäässä ja/tai huurussa lähes kaksi ajopäivää. Mutta onneksi nämä maisemat oli ennenkin nähty!
Aivan Heathrown kentän vieressä olevan James Carco Servicen toimipiste oli vain 15 km päässä ja ajoimme hetkessä sinne. Giles, jonka kanssa olimme sopineet asioista sähköpostitse, pyysi työntämään pyörän sisään tarkastusta varten. Koska pyörä laukkuineen oli yli metrin levyinen, jouduimme irroittamaan sivulaukut siitä. Mitään nesteitä ja painepakkauksia ei myöskään saanut olla mukana, joten renkaanpaikkauspakkaukset jäivät myös pois. Pyörän boksien mukana menivät myös osa ajokamoistamme ja makuupussit yms. muuta epämääräistä.
  Pyörämme vieressä oli kaksi samanlaista bemaria kuin meillä. Toinen oli tullut USA:sta ja toinen oli menossa Globebustersien maailmanympärimatkaa varten jonnekin. Giles kertoi heidän lähettävän 300 – 500 pyörää vuodessa maailmalle. Osa pyöristä on entsöityjä klassikoita, joita keräilijät ostavat. Sovimme vielä, pienen neuvonpidon jälkeen, pyörän vakuutuksesta lentorahdin ajaksi. Maksettuamme kuljetuksen taksi vei meidät takaisin majapaikkaamme ja mietimme matkalla, että koko operaatioon meni vain puolitoista tuntia, joten pääsimme normituristeiksi nopeammin kuin uskoimmekaan.
Iltapäivä chillailtiin Felthamissa ja tiistai vietettiin Ace Cafessa ja Lontoon keskustassa. Ke-aamulla odotti lento Houstonin kautta Buenos Airesiin – uskoimme ja toivoimme, että pyörä ja me kohtaisimmme siellä loppuviikosta!
    |
 |
|
|
|
